Tämän kesän suosikkeja

Hui, kuinka tänä aamuna oli kylmä! Muistutus siitä, että kesä on lopuillaan. Pihassa on kuitenkin vielä kaunista ja erityisesti pelargoniat ja marketat ovat innostuneet kukkimaan upeasti.

Jos pelakuut ovatkin kestosuosikkejani, niin tämän kesän pihasuosikkejani ovat ehdottomasti olleet marketat. Jossain vaiheessa ne vähän pääsivät nuupahtamaan, mutta kylmät ja sateiset kelit ovat olleet tälle kesäkukalle ihanteelliset olosuhteet. Ne ovat viimeisten viikkojen aikana oikein alkaneet kukoistamaan vaikka en ole ehtinyt niitä juurikaan kastella. Vettä nämä kukat tarvitsevat paljon.

Toinen suosikkini on ollut tämä ihanan vaatimaton, mutta kaunis kukkija.

Instassa kyselin tälle kasville nimeä ja ilmeisesti kyseessä on posliinirikko. Sen lisäksi, että kukka on kaunis, tämä on kiva maanpeitekasvi ilman kukkiakin.

Toinen äidiltäni saatu ja viime kesänä istutettu maanpeitekasvi on myös ilahduttanut tänä kesänä etupihalla. Tällekään en tiedä nimeä, mutta valkoisine kukkineen aivan hurmaava.

Molemmat maanpeitekasvit tuntuvat leviävän hyvin ja pärjäävän vaatimattomammallakin hoidolla. Hyvä niin.

Harmaahärkki on luotettava tuttavuus jo pitkältä ajalta. Tänä vuonna se ei tehnyt meillä paljoakaan kukkia, mutta koko kasvin vaaleanharmaa väri on kivaa vaihtelua ja tämä on parempi maanpeite pihan reunalla kuin nurmikko.

Valkoinen verikurjenpolvi, aivan ihana kukkija etupihalla! Kurjenpolvi näyttää aina keväällä siltä, että mahtaako sieltä enää edes nousta mitään, mutta heinäkuulla huomaankin, että onpa upean paljon kukkia tuossa herkän kauniissa perennassa.

Sitten on tietysti vielä tämä siemenestä kasvatettu malvikki. Sitä pitää olla joka vuosi! Viime vuoden valkoisista malvikeista keräämäni siemenet tuottivat takuuvarman kukkaloiston myös tälle elokuulle.

Lopuksi juhannusruusu ❤ Paras kaikista.

Kovin vaalea väriskaala näissä suosikeissa, mutta minkäs voit, valkoiset kukat vaan ovat niin kauniita.

My favorite blossoming flowers in the garden this summer.

Edit 16.8.2017: Yllätyksekseni olin julkaissut tämän keskeneräisen jutun vahingossa eilen illalla, joten lisäsin vielä pari kuvaa täydennykseksi.

Järjestys pitää olla!

Järjestyksen ihmisenä pidän siitä että tavarat ovat omilla paikoillaan ja tiedän missä mikäkin on. Kun tavaroilla on oma paikkansa, niiden haeskeluun ei mene turhaan aikaa. Saatan olla jopa matemaattisen ärsyttäväkin tässä asiassa.

Kun joku ottaa minun pyyhekoukustani minun pyyhkeeni ja palauttaa sen märkänä mytyssä kuivaustelineelle, saatan ihan vähän kilahtaa – kuten lauantaina kilahdin. Etenkin jos tämä tapahtuu toistuvasti. Jokaisen pyyhkeellehän on oma paikka ja väri! Tietenkin. Miten joku voi muka ”vahingossa” kuivata itsensä väärään pyyhkeeseen?

Kun en saanut vastakaikua enkä myötätuntoa kilahdukselleni, mietin, että vaikka tämä järjestys on minulle niin itsestään selvää, ehkäpä muut perheenjäsenet eivät ole ihan yhtä selvillä (vieläkään) missä mitäkin säilytetään ja kuinka ajattelemani värit menevät.

Kun meillä oli viikonloppuna muutakin asiaa kaupoille sain hyvän syyn piipahtaa Clas Ohlsonille ja hakea uuden salaisen aseeni järjestyksen ylläpitämiseksi.

DYMO! Nyt minullakin on se! Jihaa! En pysty lopettamaan nimeämistä. Ei myöskään Pikuapulainen. Täytynee laittaa kaikki jauhot ja leseetkin omiin purkkeihinsa, että saan laittaa niille nimet. Tämä on niin kivaa 🙂

Sen lisäksi, että tämä on kivaa, tykkään myös tuosta retrotyylistä, minkä vain Dymolla saa aikaiseksi. Olen luullut pitkään, ettei Dymoja enää saa mistään. Onneksi olin väärässä.

Got a new secret weapon to organize my household nicely. I cannot stop doing this, its fun 🙂

Mökkiprojekti

Meidän viimeisin projekti mökillä on tehty ennen Tuulentupaa. Tuulentuvan ostamisen jälkeen meillä stoppasi mökkihommat muutamaksi vuodeksi. Pikkuhiljaa on kuitenkin herännyt taas ajatuksia mökkimiljöön saattamisesta ajan tasalle.

Hitaasti edetään, tehdään sen verran kuin kesässä viitsii. Mökki on ollut paikoillaan 40 vuotta ja puusto sen ympärillä on päässyt kasvamaan huikeisiin mittoihin. Pikkuhiljaa on isompia kaadettukin, mutta silti pihapiiri on muuttunut aika varjoisaksi. Erityisesti ilta-auringon aikaan.

Rannassa on kuitenkin yksi kolkka johon ilta-aurinko paistaa pisimpään. Olemme mietiskelleet terassin rakentamista siihen ensimmäisen kerran varmasti jo kuusi vuotta sitten. Nyt se vihdoinkin toteutettiin.

Kolmena päivänä puuhasteltiin, ensin puusavottaa, sitten tarvikkeiden hakua ja roudausta, ja vielä melkein täysi päivä nikkarointia. Pikkuapulainenkin keksi kivaa puuhaa projektin ajaksi. Hän oli tietenkin lautakauppias. Otti tilauksia vastaan puhelimitse ja kirjoitteli määriä lapulleen, mittaili mittanauhalla lautoja ja toimitti niitä sitten asianmukaisesti perille. Aika kului kivasti.

Tietysti ajankuluksi käytiin vähän sähkömoottoriajelullakin – Pikkuapulainen ohjaimissa. Iltapalat ja välipalat nautittiin järvellä niin säästettiin aikaa.

Valmista tuli! Tässähän voidaan pitää ensi juhannuksena lavatanssit.

Uusi terassi vihittiin käyttöön juhlallisesti termarikahvilla voisilmäpullien kera.

Siinä kahvitellessa tulin vasta ajatelleeksi, että pitäisi varmaan jotain terassikalusteitakin hankkia. Ei auta kuin lähteä puutarhakalustemyymälöiden alennusmyynteihin.

Kiva, että saatiin tämä projekti tänä kesänä tehtyä.

Latest project at summer cottage was a terrace by the lakeside. It took us three days to build this: first cutting trees and clean the spot for it, then getting materials from the store and carrying it down to the lakeside, and then some serious building. Now we need to go and see some sales of garden furniture stores.

Variksenpelätin

Eipä aseteltu tänään pihakiviä niin kuin piti, eikä tehty mitään muutakaan hyödyllistä. Paitsi, katsokaapa tätä!

Saanen esitellä teille Pikkuapulaisen kanssa värkkäämämme variksenpelättimen.

Meillä on viimevuotiseen tapaan minikasvimaa kottikärryissä keittiön ikkunan edustalla. Olen istuttanut siihen kuunliljojen ja kesäbegonioiden lisäksi pari erilaista mansikkaa, persiljaa ja basilikaa.

Mansikat alkoivat tuottaa satoa, mutta varikset ryökäleet ehtivät korjata marjat omiin suihinsa ennen meitä. Jotain oli siis keksittävä. Kaikenlaista mietittiin. Pikkuapulainen piirsi minulle kuvankin ohjeineen, millainen variksenpelättimestä pitäisi tulla. Ohje oli jokseenkin monimutkikas ja päätettiin toteuttaa se joskus toiste.

Tällaiseen häkkyrään kotoa löytyi tykötarpeet. Tukevahkot folioympyrät leikkasin ylimääräisestä foliovuoasta. Tästä tuli itse asiassa vielä parempi kuin luulimmekaan, sillä sen lisäksi, että ympyrät kimaltelevat auringossa ja heiluvat tuulessa, ne pitävät myös kivaa kilinää.

Nähtäväksi jää pitääkö tämä varikset loitolla vai vievätkö ne mansikoiden lisäksi killukkeet mennessään.

We have some strawberrys growing in wheelbarrow in front of kitchen windows. Strawberries started to turn red, but crows were eating them before we got any. So we invented scarecrow with my son today. It will be seen if we get any berries now on.

Parempi peti

Tarvitsisin taas neuvoja.

Kroppani on mennyt loman aikana aikamoiseen kontturaan. Niska on jumissa, selkä kipeä, lonkassa vihloo… Intensiivinen työrupeama kesäkuussa on varmasti yksi syy kropan tilttiin, samoin pihatyöt ja liikunnan puute. Mutta herään aamuisinkin aivan jumissa, joten katse siirtyy meidän sänkyyn. Se on tullut tiensä päähän – senhän näkee jo päältä päin. Uuden ostoa on lykätty, kun ajateltiin, että hommataan uutta sitten yläkertaan. Yläkerran valmistumista tässä nyt ei kuitenkaan voi jäädä enää odottelemaan. Uusi sänky on saatava!

Mutta! Miten ihmeessä voi onnistua löytämään itselleen oikeanlaisen sängyn? Tutun tuttu suositteli meille heidän mielestään tosi, tosi hyvää sänkyään. Eikä maksanut kuin 7000 euroa! Hui! Hippasen pienempää budjettia kyllä ajateltiin.

Runkopatja olisi näillä näkymin oikein sopiva meidän tarpeisiin. Yhtään en jää kaipaamaan tuota 12 vuotta sitten ostettua maalaisromanttista ja kuultomaalattua (yök!) sänkyä. Mutta millainen patja? Kova, puolikova, pehmeä…? Millaisella jousituksella? Millainen petari? Olen kuin Liisa Ihmemaassa näiden kanssa.

Asko, Masku, Jysk, Ikea, Vepsäläinen, Unikulma…. Mihin pitäisi ensin lähteä sänkyä metsästämään? Kohtuullisen budjetin lisäksi en haluaisi myöskään käyttää tähän kohtuuttoman paljon aikaa. Jonkin aikaa googleteltuani, olen yllättäen tullut huomaamaan, että ainakin Ikean sänkyihin ollaan suhteellisen tyytyväisiä. Onko teillä suosituksia tai varoittavia esimerkkejä?

Aika pian tulee myös Pikkuapulaisen sängyn uusiminen ajankohtaiseksi. Tällä viikolla käännettiin kuitenkin laidat seinää vasten, niin on tavallaan vähän niin kuin isomman pojan sänky näin. Hyviä vinkkejä  kaipaan tähänkin. Sänky saisi olla tietysti tyylikäs ja yksinkertainen, laadukas, edullinen, eikä säilytystilakaan sängyn alla olisi pahitteeksi. Ihan kohtuutoiveita 🙂

Nyt, hyvää yötä.

We need badly a new bed. And we would also need some advice how to manage to find a good bed with reasonable price.