Terassihaaveita

Pääsiäinenkin tuli jo! Ja oikea kevät. En oikein pysy perässä, mutta olkoon. Nautin täysin siemauksin pääsiäisen vapaista ja päätän kellua virran mukana loppukevään – etten hukkuisi töihin, harrastuksiin, pihasuunnitelmiin, remonttipuuhiin, arkirutiineihin ja kaikenlaisiin velvoittesiin, mitä tuleman pitää.

Meille parasta lomaa ja lepoa on puuhastelu kotona ja niin on tosiaan taas pääsiäisen aikana tehtykin.

Yksi iso asia, mikä meitä on mietityttänyt, on vanha öljysäiliö terassin alla. Se ei ole ollut enää käytössä vuosikausiin ja edelliset asukkaat vakuuttivat se olevan tyhjä. Koska säiliö on tosiaan ollut terassin alla, emme ole päässeet edes kurkkaamaan sinne. Mistä sitä tietää onko se tyhjä ja millaisessa kunnossa säiliö on! Kaikenlaisia kauhutarinoita kuulee öljyn valumisesta maastoon. Terassi säilön päällä on ollut jotenkin liian korkealla ja kaiteet eivät mielestäni ole istuneet talon tyyliin. Lisäksi terassi alkoi olla aika huonossa kunnossa, joten päätettiin lopultakin purkaa se.

Hyvä oli että purettiin! Ihan laho se oli. Saadaan tämä viimeinenkin rytöpesä tontista siivottua. Öljysäiliössä oli noin 5 cm öljyä, mutta oli onneksi muovisäiliö, joten saimme huokaista helpotuksesta – ei se ainakaan vuotanut ole.

Paikallinen luottokaivurimme kävi paikalla ihmettelemässä ja sovittiin, että tulee jo tällä viikolla kaivamaan säiliön pois ja tekee hiukan pohjatöitä uutta terassia varten. Tästä syystä loput pääsiäisestä kului siirtäessä kukkia ja pensaita turvaan kaivinkoneelta. Hiukan suren taas jo etukäteen kaivinkoneen jälkiä pihassa, mutta kyllä kai ne siitä taas maastoutuvat ajan kanssa.

Valitettavasti varsinaisen terassin tekeminen jää todennäköisesti kesäkuulle tai pahimmassa tapauksessa vasta heinäkuulle. Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa ja minulle jää näin aikaa miettiä millaisen terassin haluan. Näkösuojaa ainakin ja köynnöksille tukea. Olen jo jonkin aikaa keräillyt Pinterestiin aiheeseen liittyviä inspiraatiokuvia. Ajatus ei vielä ole aivan selkeä, mutta toivottavasti selkiytyy.

Ei meillä pelkkä työleiri silti tänä pääsiäisenä ole ollut. Olemme nauttineet pitkistä aamiaisista, maalanneet munia, syöneet paljon suklaata, nautittu ihanasta kevätsäästä ja ihan vaan huilailtu. Mukavaa työviikkoa töihin palaaville!

Planning to make a new terrace. We did tear down our old terrace during Easter holidays and now planning is on. I have pinned some inspiration pictures on Pinterest and try to figure out what kind of terrace it will be.

Maalailua ja hidastelua

Parin päivän lepo teki sen, että heräsin tänään jo seitsemältä.

Sainpahan tehdä aamupalan taas rauhassa ja kattaa pöytää nätiksi. Sen verran puhki olen ollut talven koitoksista, että sisustuskärpänen on täysin kateissa. En ostanut pääsiäiseksi kukkia, enkä hakenut koristuksia kellarista.

Kellertävät munakupit kuitenkin löytyivät kaapista, keltainen kynttilä ja keltaiset servetit. Näillä pääsee jo pitkälle.

Mummon kukkokannusta puhumattakaan. Pääsiäisen aamupala on katettu.

Pikkuapulainen päätti vielä herättyään, että kattaus kaipaa maalattuja munia ja niitä sitten tehtiin. Aika kivoja, design näköjään pysyy vuodesta toiseen samana. Mitäpä sitä hyvää systeemiä muuttamaan.

Parasta pääsiäisessä ja muissa juhlapyhissä on loma ja hitaat aamupalat. Niin tänäänkin istuttiin aamupalapöydässä pitkään ja nautiskeltiin kiireettömyydestä.

Leppoisaa 1. pääsiäispäivän iltaa. Itse aion heittäytyä sohvalle katsomaan Sohvaperunoita.

Easter breakfast. Have a lovely and relaxing Easter Sunday night.

Harmaan vastakohta

Mikä on harmaan vastakohta?

Yhdeksän neljästätoista pelargoniastani on hegissä talven jäljiltä. Talvetin ne tällä kertaa huoneenlämmössä. Osa pelakuista on ollut keittiön ikkunalla, joka on yläkertaa lukuunottamatta valoisin paikka talossa. Isoimmat ruukut ovat olleet makuuhuoneessa  pohjoisen ikkunalla hämärämmässä.

Mikään paras vaihtoehto ei keittiön ikkunakaan ole, ikkunalauta kun on patterin päällä. Valoa on kuitenkin riittänyt ja talvella kastelin niitä kerran viikossa. Makuuhuoneessa ei ole patteria kukkien alla ja valoa vähemmän. Siellä olevia kukkia kastelin hiukan vähemmän kuin keittiössä talvehtineita.

Mitkään parhaat olosuhteet kukillani ei ole ollut, joten voin olla tulokseen ihan tyytyväinen – niihin yhdeksään, jotka selvisivät. Selvinneet taitavat lähes kaikki olla Mårbackaa tai ainakin lähisukua. Myös yksi valkoinen, jonka lajiketta en tiedä, on selvinneiden joukossa. Mrs Pollock, jonka lehdistä erityisesti tykkään, valitettavasti nuupahti ihan loppumetreillä.

Vaihdoin kolme viikkoa sitten pelakuihini mullat ja istutin muutaman pistokkaan. Leikkaisin niitä ennen mullan vaihtoa ja jonkun verran lisää viikko sen jälkeen. Lähes kaikki pistokkaat ovat juurtuneet ja lähteneet kasvamaan. Lannoitanut en ole vielä lainkaan. Minua neuvottiin aloittamaan lannoitus vasta ensimmäisten kukkien ilmestyttyä. Jospa tästä syystä pelakuuni ovat aiemmin kukkineet niin huonosti alkukesästä.

Miksi ihmeessä tälläinen vaiva kun kaupasta saisi kukkivat ja kukoistavat pelakuut joka kevät paljon helpommalla? Mielihyvä. Minulle tuottaa suunnattoman suurta mielihyvää keväisin, kun huomaan kuinka kukat virkoavat ja alkavat puskea uutta vihreää. Seurailen niitä tuossa keittiön ikkunalla päivittäin. Tänään bongasin ensimmäisen pikkuruisen kukan nupun alun.

Ja mikä siis on harmaan vastakohta. Kevään vihreä tietenkin!

What is an opposite of grey? Green of spring of course! Nine of my pelargoniums are alive after long and dark winter. I’m glad because I had those inside the house the whole winter. 

Punaisten tulppaanien kotiviikonloppu

Samalla kun kävin hakemassa pari ylimääräistä Maalla lehteä torstaina, nappasin kaupasta kimpun punaisia tulppaaneja. Kimppu on tämän kevään ensimmäinen – kummallista, sesonkihan alkaa olla jo ohi ja minä olen niin tulppaani-ihminen.

Luulin ostaneeni kimpun hennon fuksian punaisia tulppaaneja, mutta kun kukat alkoivat kunnolla aueta huomasinkin, että kimpussa oli eri punaisen sävyjä useita. Hauska yhdistelmä.

Koska Pikkuapulainen on ollut kovin kipeä koko viikonlopun ja isäntä oli lauantain töissä, olen ollut neljän seinän sisällä. Otin ilon irti ja siivosin keittiön kunnolla. Huvinsa kullakin.

Jääkaapin kyljessä on paras taideteos ikinä – Pikkuapulaisen eskarissa taiteilema lumiukko ❤

This weekend I have been inside the house. Our son is quite sick with fever and my husband was working yesterday. So I cleaned the kitchen properly and enjoyed the tulips. Actually this I enjoy the most, beeing at home and do what ever feels good at the moment.

Maalla

Olen tässä sulatellut viikolla ilmestynyttä Maalla lehteä. Meidän huushollihan se siellä. Toimittaja ja kuvaaja käväisivät meillä jo syyskuun lopulla. Jutun piti tulla vasta ensi syksyn numeroon, mutta yllätyksekseni se julkaistiinkin jo nyt.

Oli ihan hauska kokemus kertoilla toimittajalle tätä meidän talon tarinaa ja seurata ammattikuvaajaa työssään. Ammattilaista siinä tarvittiinkin! Kuvauspäivä oli eittämättä syksyn pimein, tuulisin ja myrskyisin päivä. Oli niin pimeää, että itse en olisi saanut ensimmäistäkään kunnollista kuvaa edes ulkona, puhumattakaan sisätiloissa. Etupihan kesäkukat vetelivät viimeisiään ja nuupattivat myrsky-yön päätteeksi surullisesti.

Taitava Sari Rantanen sai kuitenkin pimeydestä ja ankeudesta huolimatta hienot kuvat otettua. No, minä nyt olisin tietysti voinut kammata hiukseni ja olla jossakin muussakin asussa kuin kirkkaan oranssissa yöpaitaa muistuttavassa kotimekossa. Siinä kun laitat koko huushollin ja pihan kuvauskuntoon, hoitelet aamutuimaan työasiat  ja laitat kanakeiton tulille vieraita varten, ei kauheasti ehdi tai huomaa älytä itseen panostaa.

Kivan tekstin toimittaja Henna-Kaisa Sivonen myös kirjoitti. Tarina kulkee jutussa kuvateksteinä. Mukava, että niissä on mukana elämän kerrokset, perityt, hamstratut, haalitut ja saadut esineet. Kiitokset vielä Sari ja Henna-Kaisa!

Kun kuvajaa-toimittaja parivaljakko oli lähtenyt, tuli aurinko esiin, tuuli tyyntyi ja meillä oli taas valoisaa. Nämä viimeiset kuvat on napsaistu heti sen jälkeen kun kaksikko oli lähtenyt. No mutta, elämä on.

Our home was in latest Maalla magazine. Photos were taken already by the end of September and it turned out to be a darkest and most windy day the whole year. Right after quests had left sun appeared and wind calmed down.

It was quite an interesting experience to see professional photographer at work. It was also quite busy day while trying to conscentrate to clean the house, answer some phone calls from work, prepare lunch and trying to find sensible answers to the tens of questions during the day.