Mökkivenetsialaiset

Niin vain tänäkin vuonna vietettiin vetsialaisia ihan omalla porukalla möksällä. Sillä erotuksella että tänä vuonna oltiin koko porukka jotenkin niin puhki poikki, että ei millään olisi jaksettu odottaa pimeän tuloa. Nopeasti on kesän rytmi muuntautunut syksyn rytmiksi ja aina vain aikaisemmin pitäisi päästä nukkumaan.

Vähän kuitenkin virkistyin mökin hiljaisuudessa. Sauna, nuotioiltapalat ja kameran kanssa touhuilu sai mielen rentoutumaan.

Lopulta se pimeäkin koitti. Lyhdyt ja kynttilät sytytettiin. Ihmeteltiin missä kaikki veneet ovat. Muutama vuosi taaksepäin väylällä näkyi venetsialaisten aikaan paljon veneitä juhalvalaistuksissaan. Nyt ainoat veneet näkyivät pursiseuran laiturissa saaressa lähistöllä.

Totesin taas, että totta tosiaan haluaisin osata kuvata pimeässä ihania lyhtyjä ja tunnelmaa. Mutta ei, ei siitä mitään tule. Rohkaistuinkin ilmoittautumaan pimeäkuvauksen kurssille, joka pidetään loka-marraskuussa. Odotan sitä jännittyneen innostuneena – odotukset ovat korkealla.

Mukavaa sunnuntai-iltaa! Vielä on kesä vaikka syksyn merkkejä jo kovasti ilmassa onkin.

Celebrating end of summer and beginning of the autumn. Dark nights are back but we still have some summer left to enjoy. 

Koulutielle

Pikkuapulaisesta tuli eskarilainen! Miten aika on voinut mennä näin nopeasti? Vastahan meillä oli pieni parkuva nyytti ja nyt pelkkiä käsiä ja jalkoja oleva, pohtiva, ihana poika, joka viedään aamuisin kouluun. Kouluun! On tätä aika vaikea sisäistää.

No, yläkerta ei vielä(kään) ole valmis eikä edennyt sitten viime remonttipostauksen, joten Pikkuapulaisen soppi saa edelleen kelvata vaikka eskarilainen jo onkin. Poika itse tuntuu kuitenkin olevan ihan tyytyväinen omaan kopperoonsa.

Siivottiin viikonloppuna kuitenkin eskarin kunniaksi koulupöytä ja päällystettiin porukalla ensimmäinen kirja. Kummisedän varastosta löytyi tuollainen kiva pieni retrojakkara ja putsattiin sekin käyttöön. Jos ei muuta niin jalkojen lepuutukseen sopiva.

Kesän rompetorilöytöjä on seinällä roikkuva opetustaulukin. Vaikka olen joskus päättänyt, että vanhoja opetustauluja en ainakaan kotiin kanna jos en tiedä niiden alkuperää, lankesin sitten kuitenkin tähän. Liikenneohjeita koululaisille.

Meillä ei ostettu reppua eikä kynäkoteloa koska olemassa olevat olivat ihan hyvät enkä halunnut missään tapauksessa ostaa lisätavaraa turhaan. Ostettiin sen sijaan uudet lenkkarit ja hieno lippis. Niistä onnellisena ja polleana Pikkuapulainen vietiin jännityksestä kankeana eskariin. Hienosti on tämä vuosi lähtenyt käyntiin.

Hyvät viikonloput! Erityisen rentouttavaa viikonloppua kaikille koululaisille ja kouluissa työskenteleville!

It seems it was only yesterday that we had a tiny baby in our hands. And now we have this preschool kid with long legs and arms, no teeth and very interesting ideas. We cleaned his room and desk for school work. Old teaching board is about traffic instructions for school kids. 

Kukkokannu

Katsokaa mitä sain synttärilahjaksi!

95-vuotias isoäitini antoi vanhan maitokannunsa minulle lahjaksi. Itse en muista tätä koskaan nähneeni, mutta äitini oli mummon kanssa keskustellut, että saattasin arvostaa tuota kannua.

Ja kyllä tosiaan arvostankin. Kannu on ensinnäkin virheettömässä kunnossa  ja upean värinen. Lisäksi tämä on erityinen ja hieno lahja, muisto mummosta ja perintökannu.

Googlen varassa olen tässäkin. Hakusanalla kukkokannu löytyi eniten kuvia samankaltaisesta kannusta. Suunnittelijasta liikkuu kahta eri tietoa, mutta Arabian maitokannu joka tapauksessa. Tämä kannun vetoisuus on 2 litraa. Googlettamalla selvisi, että kannusta  käytetään myös nimeä Lintu kaadin. Kannu on ollut tuotannossa 60-luvulla.

Kiitos Martta-mummo ❤

Look what I got for birthday present! My grandmother gave me her old milk jar. This is Bird pitcher and its has been in production in 1960’s. Wonderful, isn’t it!

Edit 21.8.2018: Poistin tiedot suunnittelijasta, koska eri lähteissä on keskenään ristiriitaista tietoa.

Ihan fiiliksissä

En enää muista missä ja miksi olen alkanut tuijotella talojen ovia. Mitä erikoisempi väriyhdistelmä ja mitä näyttävämpi ovi sen mielenkiintoisemmalta minun mielestäni talo näyttää. Kun liikumme autolla tai kävellen viihdytän itseäni katselemalla taloja ja erityisesti ovia. Ystävättären kanssa puhummekin stalkkaamisesta emme suinkaan lenkkeilystä. Tarkoittaa siis, että kävelemme katselemassa taloja ja pihoja. Ja tietysti ovia 🙂

Kun muutimme Tuulentupaan, talon väritys oli minulle heti itsestäänselvyys. Taisin suunnitella sen kahdessa minuutissa. Toteutus on kestänyt vähän pidempään. Punaiset ovet olivat viimeinen ja pisimpään pohdittu yksityiskohta. Ovien väri on ollut alusta asti tiedossa, mutta malli muuten on ollut hakusessa.

Onneksi ei lähdetty ovia ihan heti tilaamaankaan, sillä ajatus puisista, puusepällä teetetyistä ovista kehittyi pikkuhiljaa. Mitä enemmän olen katsellut vanhojen talojen ovia, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että puiset ovet ovat ainoa oikea vaihtoehto. Puusepän löytäminen ja ovimallin päättäminen veikin sitten useamman vuoden. Kiirettä en ole pitänyt. Lopulta inspiraation saatuani mittailin ovia ulkona otsalampun valossa ja piirsin puusepälle mallin mittoineen talouspaperille, kun juuri sillä samalla sekunnilla ei ollut muuta paperia käsissä.

Tällaiset näistä nyt tuli. Itse olen ihan fiiliksissä. Koko talon tunnelma kotipihaan ajettaessa on jotenkin vaan niin kutsuvan kodikas ja eri tavalla ryhdikäs. Ovien tuntu verrattuna vanhoihin rautakaupan oviin on täysin erilainen. Ovethan ovat jo paljon paksummatkin kuin nuo valkoiset vanhat rimpulat.

Punaisen sävyä on Instagramissa kyselty jo jonkun verran joten tässä sävy: NCS S 4050-Y90R.

Tässä vielä tämä pieni pintaremontti, ennen ja jälkeen:

Red doors have been my vision and dream for six years. Finally we did change them. Mid century style wooden doors bring little bit of old times back and red color brings little bit of contrast and looks more inviting. I’m glad we did this!

Ihania kesäpäiviä, mukavia muistoja

Blogiyhteistyö: veke.fi

Mökillä paikkojen pikkuhiljaa kuntoon saattaminen jatkuu. Pihasta purettiin 30 vuotta vanha, lahonnut hirsipöytä pois. Vaikka mökillä yleensä syödäänkin ”Lusthusissa” niin ulkopöydällekin tuli tarve tämän kesän upeiden kelien sekä ukin ja mummin lähestyvien kesäjuhlien vuoksi.

Isäntä värkkäsi anopilleen pikana pöytälevyn, joka nostettiin olemassa olevien pukkien päälle ja mummi suti sen mustaksi. Pöydän ympärille tarvittiin tietty myös tuolit. Ajatuksena oli löytää säätä kestävät, helppohoitoiset, kevysti liikuteltavat ja varastossa vähän tilaa vievät tuolit. Muovia ei haluttu.

Itselläni on kotipihassa ollut positiivinen kokemus metallisista, pinottavista tuoleista ja saman tapaisia ryhdyin etsimään. Lisäksi meillä on mökillä ollut jo valmiina pienehkö, musta metallinen pihapöytä jonka kaveriksi mustat metallituolit olisivat myös passelit.

Veken puutarhakalusteista löytyi juuri sellaiset kuin haeskelinkin. Clara puutarhatuolit ovat täydelliset: metalliset, mustat, tukevat ja pinottavat tuolit. Kivan näköiset ja todellakin kohtuullisen huoltovapaat ja kevyet liikutella.

Yksinkertaiset tuolit miellyttävät silmääni ja musta sopii mielestäni mökkiympäristöön hyvin. Tuolit tuntuvat kestävän hyvin säitä ja elämää. Käsinojat tuovat istuinmukavuutta ja rentoutta pitkiinkin illanistujaisiin. Kuvittelisin, että nämä tuolit ilahduttavat meitä mökillä monissa saunailloissa ja pihajuhlissa seuraavat vuosikymmenet.

Kuvat on otettu kesäjuhlien jälkeen päivänä, jolloin ukki opetti lapsenlapsille vihdan tekoa. Päivänä, jolloin Pikkuapulainen sai vihdoinkin luvan opetella käyttämään puukkoa.

Työkaverini tekemä puukko on odottanut kaapissa jo kuusi vuotta, joten voinette kuvitella kuinka mieluisaa puuhaa puupalikan vuoleminen oli. Oikein taitavasti tämä meidän kuusivuotias osasi sitä opastuksen jälkeen varovasti käyttää. Nyt oli oikea aika.

Ihania kesäpäiviä, mukavia muistoja ❤

Grandpa taught his grandchildren how to make ”vihta” (it’s made of birch and is used for traditional sauna bathing) and how to use knife the right way. New black Clara garden chairs are from veke.fi.

Lovely summer days and wonderful memories ❤