Kolahtaako?

En seuraa sisustuksen trendejä. Tai ainakin olen kuvitellut kulkevani omia polkujani. Tälle kuvitelmalle voi moni naurahtaa – varmaan syystäkin. Seuraan sisutusblogeja ja instatilejä, joten kai sitten kuitenkin seuraan trendejä, koska huomaan niiden vaikuttavan minuun melko yllättävinkin tavoin. On kuitenkin trendejä ja trendejä. Toiset saavat minut joskus jopa pakkomielteisen muutosvimman valtaan. Mutta on myös trendejä, joiden mukaan en lähtisi itse tekemään valintoja.

Väreihin olen trendien mukana aina hurahtanut. Oli siniharmaa kausi, oli valkoinen kausi, tuli harmaa ja mustavalkoinen. Sitten pikkuhiljaa petrooli ja sinapinkeltainen. Nyt olen kyllä pudonnut väritrendien kartalta, mutta sen tiedän, että kotimme on pikkuhiljaa muuttumassa aika paljonkin värikkäämpään suuntaan.

Puu. Vielä pari vuotta sitten pyrin pääsemään eroon kaikista puisista huonekaluista ja sisustuselementeistä.  Olen ollut huonekalujen mieleiseksi tuunaamiseen ja maalaamisen kannattaja aina. Jo teininä. Mutta, kuinka kävikään, kaiken valkoisen, harmaan ja mustan keskellä puu onkin alkanut näyttää pikkuhiljaa hyvältä sisustuksessa. Sinne tänne on alkanut ilmestyä puisia yksityskohtia. Pärekoreja, tuolin jalkoja, sivupöytä, pianosta puhumattakaan. Ja viimeisin hankinta, puinen kenkäkaappi eteisessä – en aio maalata. Harkitsen myös yläkerran portaikon paneloinnin jättämistä puun väriseksi. Eipä olisi uskonut!

Neljä tällä hetkellä trendikästä asiaa, joiden suosiosta olen hämilläni, ovat kupari, marmori, makrameet ja rottinki. Olen sen ikäinen, että marmori ja rottinki muistuttavat minua liikaa 80-luvusta. Olen aina pitänyt marmoria jotenkin mauttomana ja ökynä. Tiedän, että olen tässä asiassa täysin tyylilyyli eli päin honkia menee. Mutta silti – ei kiitos!

Kupari taisi olla pari vuotta sitten suurinta hottia. Minulla ei ollut mitään mitään mielenkiintoa sekoittaa omaa linjaani käyttää harmaan sävyjä, kuten esimerkiksi hopeaa, kromia ja terästä. Kuparista tulee minulle mieleen vain löylykauhat. Tosin ihan viime aikoina tätä harmaata linjaani on sekoittanut muutama messinkinen kynttilänjalka. Hmm! Blogien ja instatilien vaikutusta selvästi.

Rottinkia siedän pienissä erissä ja on sitä vähän minullakin. 80-luvulta asti kotoa roudaamani tuoli on kulkenut mukanani ja on nyt kellarissa saunan pukuhuoneessa. Tosin vain siistä syystä, että en ole jaksanut hankkiutua siitä eroon – ja kas nyt se on taas muodikas. Ikeasta taannoin tarttui myös kiva rottinkinen kori mukaan. Ihmettelen kyllä. Luulenpa, että tuo yksi kori riittää minulle moneksi vuodeksi.

Makrameet, muotivillitys, jota en ymmärrä. En haluaisi missään tapauksessa moista meille pölyä keräämään. Minusta ne vain… öö… ovat vähemmän kauniita. Ehkäpä nekin muistuttavat minua 80-luvusta ja punotuista amppeleista. No, samaa mieltä olen ollut joskus ryijyistäkin, mutta nyt ihailen vanhoja malleja ja yhden pikkuruisen ryijyn olen kelpuuttanut meillekin.

Nyt Makrameen omistajat ja niiden tekijät sekä marmorityötasojen omistajat, älkää missään tapauksessa loukkaantuko! Tämä on vain minun mielipiteeni ja makuasia. Saatan sitä paitsi sujuvasti ihailla näitä yksityiskohtia muiden kodeissa ja blogeissa. Kokonaisuus ratkaisee.

Olisipa kätevää, jos sisustusmaku pysyisikin vuosikymmenet samana. Vähän tylsää kylläkin. Maku ja trendit muuttuvat, mutta tietyt asiat kuitenkin pysyvät. Huomaan, että jo valmiiksi kierrätetyt tavarat, jotka haltuuni ovat päätyneet, ovat niitä, jotka ovat myös kestäneet aikaa ja kulkeneet mukanani vuosikausia. Esimerkkinä tuo pikkuryijyn alla oleva pieni sivupöytä ja Pikkuapulaisen kirjoituspöytä, molemmat ovat päätyneet haltuuni jo 90-luvulla.

Marmoria ja kuparia meille ei kuitenkaan tule kierrätettynäkään. Eikä Makrameeta. Rottingille en sano ehdottomasti ei. Pitäähän naisella olla mahdollisuus muutaa mieltään.  Olisi hauska kuulla, mitä te kammoatte sisustuksessa. Keltaista sohvaa ehkä? Tai vinoruutuista blogimattoa?

Do you follow trends? Are the some trendy items you do not understand and you would never bring some of those to your home? Mine are marble, macramés, copper and rattan furniture.

Yllätysmatot

Äitini rakastaa mattojen kutomista. Niinpä meille toisinaan tulla tupsahtaa toinen toistaan hienompia räsymattoja. Kysyy äiti aina minultakin, millaiset haluaisin. Esitän toiveeni ja sitten meille tulee matot, jotka etäisesti muistuttavat toivomaani.

Tällä kertaa en ollut itse edes tajunnut tarvitsevani keittiöön uusia mattoja, joten en kauheasti paneutunut suunnittelupuoleen. Ja vaikka olisinkin, on aina yllätys, millaiset matot sitten lopulta ovat.

Tällä kertaa ne ovat oikeastaan ihan sitä mitä toivoinkin, mutta eivät kuitenkaan. Räsymattojen kanssahan nyt vain on niin, että vaikka kuinka kuteita tuijottaisi ja toteaisi, että hyvät värit, lopputuloksen näkee vasta valmiista matoista.

Nyt kävi niin, että matothan ovat aivan ihanat. Tosin paljon tummemmat ja sinisemmät kuin olin ajatellut. Sinistä on päässyt meille livahtamaan kuin varkain. Nyt taitaa kuitenkin keittiön sinikiinitiö olla täynnä. Pöytäliina ainakin saattaa vaihtua toiseksi, jotta saan sinistä loivennettua.

Musta lattialla kaipaa selvästi pariksi myös jotain tummempaa seinälle, joten voipi olla, että uskallan ehdottaa isännälle, että tuo hänelle tärkeä taulu väistyisi hetkeksi ja keksin jotain muuta tilalle.

Keittiö tehtiin n. 7 vuotta sitten ja olen tähän asti ollut valintoihini tyytyväinen. Pikkuhiljaa kuitenkin hiipii mieleen kaikenlaista pientä päivitysideaa. Pieni raikastuskohennus voisi olla paikallaan. Miten itse raikastaisit tätä keittiötä?

My mom loves to make rugs. And I always get some ”surprise rugs”. You never know what to expect. Such lovely rugs again. Too much blue in the kitchen already?

Havuja ja valoja

Meillä ei taideta pihaa hoitaa oikeaoppisesti oikein koskaan. Silloin tehdään kun on aikaa. Minä leikkasin tänään tuija-aidan! Tai siis pätkän tuija-aitaa. En ole koskaan pystynyt leikkaamaan sitä kerralla loppuun asti. Sain leikattua aidasta ehkä kuudesosan.

Oikea tuija-aidan leikkausajankohtahan olisi kevättalvella. Maalis-huhtikuussa. Ja miksikö minä leikkaan marraskuussa? Ensinnäkin siksi, että nyt sattui olemaan sopivasti aikaa. Ja toiseksi sen vuoksi, että saan siitä loistavat havut etupihan ruukkuihin ja ikkunoiden alle. Niihin kun vielä laitan jouluvalot, niin ovat oikein kauniit. Tuijan oksat kestävät hyvänä koko talven ja pitkälle kevääseen. Ei sen kiitollisempaa talvi-istutusta olekaan.

Marraskuun leikkuusta on tullutkin minulle jo tapa. Viime vuonna loput havut kelpasivat paikalliselle yrittäjällekin joulutapahtumaan koristeiksi. Tänä vuonna ystävänikin varasi havuja jos satun leikkaustuulelle. En ole huomannut tuijan kärsivän lainkaan leikkaamisesta vääränä ajankohtana. Aiemmin leikkasin vain varovasti, mutta nyt olen tosiaan ottanut latvukset ja kaikki ronskilla kädellä.

Aitaa on about 50 metriä ja olen tähän asti saksinut sitä oksasaksilla. Tänään päätin, että keväällä vedän loput pensasleikkurilla, vaikka jälki olisi minkälaista. En pysy kasvuvauhdin perässä tällä tavoin. Aidan pohjoisen puoli onkin jäänyt huonolle hoidolle ja sitä on pakko alkaa leikata, muuten tämä massiivinen aita on kohta aivan kaamea.

Aitaa leikatessa tulikin pimeä niin nopeasti, että en ehtinyt vielä asetella havuja mihinkään. Huomenna pääsen sitten tekemään talvi-istutukset etupihalle. Se onkin kivaa puuhaa.

Ja koska tuli pimeä, enkä nähnyt enää tehdä pihatöitä, ihastelin sitten auringonlaskua ja kausivaloja. Ja kävin hakemassa jouluvalot kellarista valmiiksi. Ehkäpä viritän nekin huomenna odottamaan joulukuun alkua.

I cut our thuja fence today. It is no right season for that, but I needed some branch of it to make some Christmas decorations to the front yard. I have noticed that thuja do not mind cutting it when ever I have time or when ever I need some green branches.

Sunnuntaismoothie ja muita rutiineja

Meidän perhe tykkää rutiineista. Olemme siitä erikoisia, että emme edes kaipaa vaihtelua. Nautimme siitä, että on pysyvyyttä ja perinteitä pidetään yllä.  Kun tietyt asiat tehdään viikosta toiseen samalla tavalla, luo se myös jonkinlaisen struktuurin viikkoon ja asiat pysyvät helppoina ja selkeinä. Nukkumaanmenorutiinit tehdään joka ilta samalla tavalla.  Samoin aamutoimet. Puhumattakaan lauantai-iltojen saunakuvioista tai juhlapyhistä.

Olen jo vuosia sitten luovuttanut esimerkiksi leipomusten suhteen. Meillä ei juuri koskaan ole mitään itse tehtyjä leivonnaisia. Lakkasin stressaamasta asiaa,  koska se vain ei ole minun juttu. Panostan mielummin kattamiseen ja tuunaan valmistuotteita tai leivon sitten jos tulee inspiraatio. Muuten en.

Meidän vieraiden ei siis tarvitse koskaan arvuutella, mitä pöytään katetaan. Vieraat saavat aina samat tarjoilut. Arkena on aina kaapissa ”venepullaa” (=Pågenin gifflareita, jotka ovat saaneet lempinimensä siitä, että niitä on myös aina veneellä eväänä). Jopa Pikkuapulaisen kaveritkin jo kyselevät, että saadaanko tänäänkin venepullaa. Tietävät mokomat, että aina niitä saa. Pikkuapulaisen sukulaissynttäreillä puolestaan on aina tarjolla ”pispalalaista perinnekakkua”. Helppoa. Ei tarvitse myöskään miettiä, mitä sitä tällä kertaa keksisi.

Viikonlopun aamurutiinit ovat tietysti aina myös samat. Lauantaina isäntä keittelee puurot ja sununtaiaamuisin on minun vuoroni laittaa aamupala. Teen aina sunnuntaisin smoothien aamupalapöytään. Sen verran kuitenkin varioin, että Pikkuapulainen ja isäntä saavat arvuutella mikä kulloinkin on ”salainen ainesosa”.

Tänään, isänpäivänä, smoothie oli hyvinkin yksinkertainen: banaania, mansikkaa, mustamarja-aronian marjoja suoraan pensasaidasta ja hiukan maitoa. Maitoa sen vuoksi, että yritämme ujuttaa sitä pojalle joka muodossa, kun ei muuten suostu sitä juomaan. Minun mielestäni paras smoothiemarja on mustikka. Muita hyviä salaisia ainesosia on mango, avokado, mustaviinimarja, luonnonjogurtti, mummin tekemä mehu, sitruunamelissa jne. Tästähän on kehkeytynyt oikein hauska rutiini. Mitään hienoa blenderiä meillä ei ole, käytän sauvasekoitinta ja se toimii ihan hyvin. On käsittääkseni helpompi putsatakin kuin blenderi ja mahtuu pieneen tilaan kaapissa.

Vielä yksi perinne, jota tänäänkin noudatimme. Käpykakku! Käpäriä pitää olla aina kun vähänkin on juhlimista omalla porukalla. Hääpäivänä, isänpäivänä, äitienpäivänä, nimipäivinä, loman alkajaisiksi ja mitä syitä nyt ikinä keksitäänkään.

Totesimme aamulla Pikkuapulaisen kanssa, että meillä on maailman paras isi, oikea supertyyppi. Iskä sietää senkin, että meillä ei leivota isänpäivänäkään, vaan syömme käpykakkua aamupalalla, keskipäivällä ja iltapalaksi. Isänpäivää meidän isi on viettänyt remontoimalla, kuinkas muuten. Remonttisiivousta siis tiedossa, ei tässä leipomaan ehtisikään!

Sunday smoothie and some family traditions.

Liian perusteellista?

Ilmassa on selvästi talven tuntua. Ei vielä pakkasta, mutta pystyn jo haistamaan talven ja lumen. Tänään tuli pari kertaa taivaalta muutama lumihiutalekin. Varpaat olivat kumisaappaissa aivan jäässä kun tulin pihalta sisälle ruuan laittoon.

Vähän jäin miettimään, niinkö pihatyöt jäävät kesken tänä(kin) syksynä. Yritän vakuuttaa itselleni, että ei se niin nuukaa ole. Ei kaiken tarvitse olla niin justiinsa ja kyllä ne lehdet saa haravoitua keväälläkin.

Minkä sitä kuitenkaan luonteelleen mahtaa. Sen minkä teen, teen tarkasti ja tuskastuttavan hitaasti. Pesettekö tekin joka vuosi kaikki kukkapurkit? No, minä pesen. Varmasti ihan turhaa homma, kun niihin kuitenkin heti keväällä lykätään uudet mullat.

Tai siivoatteko joka syksy autotallin? Tai kukkapurkkihyllyt? Nypittekö kaikki rikkaruohot kukkapenkeistä myös syksyllä? Haravoitteko kaikki lehdet pilkun tarkasti? Hohhoijaa. Eilen yritin vähän oikaista ja ajoin nurmikon ja siinä samalla lehtiä silpuksi. Osaan pihaa se auttoikin, mutta huomasin tänään harvoivani sitä silppua kasalle. Ei morjesta!

Enpä ehtinyt tehdä loppuun sitäkään, vaan lykkäsin kottikärryn sateenvarjojalavan alle, kun perhekin pitää ruokkia. Isäntä totesikin, että tuostahan ne lehdet tippuvat suoraan kottikärryyn. Että mitäpä sitä hötkyilemään, odotan vain, että kottikärry täyttyy ja lykin lehdet sitten kompostiin.

Superfoodia ainakin ollaan tänä syksynä saatu riittämiin. Meillä on mustamarja-aroniaa n. 80 metriä aitana ja marjoja tänä syksynä todellakin riittää. Niitä on niin paljon, että osa aidasta on mennyt aivan lakoon niiden painosta. Minulla on sunnuntaiaamuisin aamupalavuoro ja olen ottanut tavaksi tehdä erilaisia sunnuntaismoothieita. Poikkeus normaaliin puuroaamupalaan tekee pyhäpäivästä erityisen. Nyt olen muutaman viikon käynyt pihalta hakemassa smoothien joukkoon aronian marjoja ja smoothiet ovat olleet oikeinkin herkullisia. Ja tietysti super terveellisiä.

Yritän ehtiä vielä kerätä näitä superfood-marjoja edes vähän pakastimeen talveksi. On niitä kuitenkin sen verran paljon, että jos joku haluaa tulla hakemaan marjoja, niin tervetuloa!

Huomenna tämän päivän supersmoothien voimalla kohti seuraavan viikon haasteita. Mukavaa työviikkoa!

Some last minute gardening today. I’m too pedant and slow with these things. Who tells me to wash all the pots and stuff every autumn! We have some superfood berries growing in our fence. Just delicious mixed with other berries in smoothies.