Chili

Pikkuapulaisen päiväkodin tädeille piti keväällä keksiä jotain kivaa kiitokseksi mukavista päiväkotivuosista. Työkaverin vinkistä suuntasin taimikauppaan ajatuksena ostaa kesäisiä yrttejä viemisiksi. Yritit olivat siinä kaupassa niin huonon näköisiä, että ei niitä voinut viedä, joten nappasin hyllystä paremman näköiset chilin taimet.

Ostin vielä lisäksi pienet chilisuklaat ja kesäiset lahjakassit sekä tein itse valokuvista kootun kortin. Pyrin aina antamaan viemisiksi tai lahjaksi jotain, mikä ei jäisi turhana kapistuksena pyörimään nurkkiin. Sellainen lahja on kiva antaa, minkä itsekin tykkäisin saada. Näistä lahjapusseista tulikin mielestäni aika kivat. Suhteellisen edulliset myös, yhteensä noin 5 euroa/pussukka.

Ostohetkellä en ihan tarkkaan muistanut kuinka monta tätiä siellä päiväkodissa parhaillaan olikaan, joten minulle jäi lopulta yksi ylimääräinen chilin taimi itsellenikin. Tökkäsin sen samaan ruukkuun ruusupavun ja koristeapilan kanssa. Takapihan terassilla tämä istutus aika omissa oloissaan nökötti syksyyn asti. Välillä vähän kastelin, mutta muuten en koskenut koko istutukseen koko kesänä.

Siinä muiden joukossa tuo taimi maastoutui ja unohdin hetkeksi koko chilin. Kunnes syyskuun loppupuolella heitin menemään paleltuneita kukkia ja niiden joukossa myös ruusupavun. Ja alta löytyikin terhakka chili. Siirsin sen keittiön aurinkoiselle ikkunalle. Siinä se on kolmisen viikkoa paistatellut ja tällä viikolla chilipalkoihin alkoi tulla väriä.

Mutta mitäs nyt sitten? En yhtään tiedä mitä lajiketta tämä on. Tosi tulinen vai mieto? Kuivataanko näitä, vai syödäänkö sellaisenaan? Talvetanko chilin vai heitänkö menemään?  Kivahan tuo on ihan koristekasvinakin, mutta taidanpa silti uskaltautua kokeilemaan millainen kanakeitto näillä mausteilla tulee.

I bought some chili plants for the day care staff last spring.  This was a small thank you gift with also chili chocolate and self made card. I ended up having one extra chili myself and I planted it with other plants and forgot about it during summer. Now few weeks ago I threw away flowers that had frozen during cold night and found this chili. After three weeks on our sunny kitchen window the chilies are turning yellow. But what now? Shall I dry them or eat like they are? Should I save the plant during winter or just throw away? –  I might try how my chicken soup would taste with these chilies…

Bumling

Lamppu olkkariin löytyi vihdoin! Vähän se kesti, mutta nyt on uusi lamppu katossa. Plafondi sai kenkää – eikä muuten kelvannut kenellekään, päästiin siitä eroon vasta kun annettiin ilmaiseksi tori.fi:ssä. Ja miten hieno se mielestäni olikaan 15 vuotta sitten!

Bumling on ihastuttanut seuraamillani insta-tileillä, mutta en vain ole osannut ajatella, että meilläkin voisi olla se. Olen sentään kolunnut kaikki mahdolliset nettikirppikset ja livekirppikset, nettilamppukaupat ja sen sellaiset hakiessani olkkariin sopivaa valonlähdettä.

Kun minulle vihdoin valkeni mitä haluan, tiesin heti mihin käyttäisin kesällä sukulaisilta saamani synttärirahat. Money well spent!

Olkkari kyllä taas vähän pimentyi, kun lappu tuli alemmaksi ja sivummalle, mutta samalla fiilis on paljon kodikkaampi ja valaisin jotenkin kokoaa sohvanurkkauksen tiiviimmäksi. Ensimmäistä kertaa mieleeni juolahti, että ehkäpä kulmasohva on sittenkin ihan ok.

Kaiken lisäksi uusi lamppu on samaa harmaata kuin meidän seinällä oleva Tateka. Kuinka mahtavan hyvä tuuri, että harmaat ovat luonnossakin samaa sävyä!

Nyt kun katson kuvia, taidanpa siirtää sitä vielä hiukan alemmaksi.

I bought a birthday present for myself: new living room lamp Bumling.

Mieluisat syyskukat

Minulle mieluisimmat syyskukkaset ovat niitä, jotka säilyvät maljakossa pitkään ja piristävät päivää. Kotipihassa minulla ei montaakaan syksyllä kukkivaa lajiketta ole, mutta mökiltä kulkeutuu kotiin esimerkiksi kultapallo. Hurmaava kultapallo on kuin aurinko ja valaisee synkimmänkin päivän.

Kultapallo jatkaa kukkimistaan maljakossa. Kun napsii nuupahtaneet kukat pois, nuput aukeavat ja näin kimppu pysyy hyvänä pitkään.

Mökillä kasvaa myös lyhtykukka.

Se on syksyn hehkuvin kukka ja kestää kuivattamisen jälkeen seuraavaan kesään asti. Ennen joulua sentään kuitenkin korjaan ne pois. Syksyn pimeydessä nämä piristävät keittiössä ja tuovat kaivattua väriä arkeen.

Kotipihassa minulla on keltaista tarhapiiskua (tai kanadanpiiskua). Sekin on aivan käypä syyskukka maljakossa – tai tässä tapauksessa maitokannussa.

Olen somistanut tarhapiiskulla myös pihaa. Vanhoissa maitotonkissa se on ihan hauska ja ulkona sitä voi pitää leikkokukkana pakkasiin asti.

Oman pihan uudessa kukkapenkissä komeilee komeamaksaruoho. Mitä pidemmälle syksyä mennään, sitä hehkuvammat värit kukinnoissa on. Nämä kukat on kerätty aikaisin syksyllä ja ovat vielä kovin vaaleita. Kimppu on ollut maljakossa neljättä viikkoa eikä ole mennyt miksikään. Veden olen vaihtanut pari kertaa. Kukat ovat alkaneet tehdä juuria ja saatanpa jopa kokeilla niiden istuttamista, jos ilmat pysyvät leutoina hetken aikaa.

Syksyssä on sitä jotain. Pimenevät illat ja aamut saattavat ahdistaa, mutta vastapainona on aivan huikeaa aurinkoista väri-ilottelua luonnossa. Syysaurinko saa värit hehkumaan paistaessaan matalalta ja kirkkaasti.

Pimenevien iltojen mukaviin puoliin kuuluu villasukat, kuppi teetä ja kynttilät. Mukavaa lauantai-iltaa!

My favourite autumn flowers are the ones with wonderful colours and ones which lasts longest in the vase.

Syksy

Viime viikolla syksy saapui Tuulentupaan. Tuulta (tietenkin), sateita, pakkasöitä, risujen ja käpyjen keräämistä, kesäkukkien lämpimään siirtämistä, auton ikkunoiden rapsuttamista…

Tänä aamuna oli niin kuulasta ja kaunista. Piha oli kuurassa, läheisellä pellolla joutsenet pitivät melkoista meteliä muuttopuuhissaan ja pihalle leijaili keltaisia lehtiä.

Oli kiva kävellä Pikkuapulaisen koululle viettämään lauantaieskaripäivää ulkoilun merkeissä. Hieno päivä.

Autumn has come. Last week was all about wind, rain and frozen flowers. This morning was sunny, beautiful and cool. Perfect day for a Saturday school day for the families. Lots of fresh air and having time together.

Mökkivenetsialaiset

Niin vain tänäkin vuonna vietettiin vetsialaisia ihan omalla porukalla möksällä. Sillä erotuksella että tänä vuonna oltiin koko porukka jotenkin niin puhki poikki, että ei millään olisi jaksettu odottaa pimeän tuloa. Nopeasti on kesän rytmi muuntautunut syksyn rytmiksi ja aina vain aikaisemmin pitäisi päästä nukkumaan.

Vähän kuitenkin virkistyin mökin hiljaisuudessa. Sauna, nuotioiltapalat ja kameran kanssa touhuilu sai mielen rentoutumaan.

Lopulta se pimeäkin koitti. Lyhdyt ja kynttilät sytytettiin. Ihmeteltiin missä kaikki veneet ovat. Muutama vuosi taaksepäin väylällä näkyi venetsialaisten aikaan paljon veneitä juhalvalaistuksissaan. Nyt ainoat veneet näkyivät pursiseuran laiturissa saaressa lähistöllä.

Totesin taas, että totta tosiaan haluaisin osata kuvata pimeässä ihania lyhtyjä ja tunnelmaa. Mutta ei, ei siitä mitään tule. Rohkaistuinkin ilmoittautumaan pimeäkuvauksen kurssille, joka pidetään loka-marraskuussa. Odotan sitä jännittyneen innostuneena – odotukset ovat korkealla.

Mukavaa sunnuntai-iltaa! Vielä on kesä vaikka syksyn merkkejä jo kovasti ilmassa onkin.

Celebrating end of summer and beginning of the autumn. Dark nights are back but we still have some summer left to enjoy.