Peili

Moikka, poikkesin vain hehkuttamaan, että löysin makkariin tosi kivan peilin! Ja nyt se vihdoin on myös kiinni seinässä.

Sain (taas) päähänpinttymän tietynlaisesta peilistä. Ihastelin vanhoja 50-60 luvun messinkireunaisia epämääräisen muotoisia peilejä ja etsisikelin nettikirppareilta ja vanhan tavaran kaupoista vastaavia. Eipä niitä tietysti silloin tule vastaan, kun oikein hakee. Huomasin, että huutokaupoissa peilit nousivat aika korkeisiin hintoihin. Siirryin katselemaan uusia vastaavia. Niitäkin löytyi tosi ihania, mutta myös tosi kalliita. Tallensin haavekuvia peilistä Pinterestiin.

Uusi peili löytyikin sitten Jotexilta. Peili oli tilatessani tarjouksessa ja näyttää olevan vielä nytkin. Sen paikkaa vähän harkittiin porraseteisen ja makuuhuoneen välillä, mutta makkariin se nyt solahti.

”Solahti”, on sikäli vähän väärä sana, että peilin kiinnittäminen seinään oli jokseenkin työläs projekti. Peili painaa paljon, joten sen kiinnittämiseen tarvittiin isännän kekseliäisyyttä. Peilin muoto on myös sellainen, että luulisi, että ei haittaa, jos se on vähän vinossa. Minun silmääni haittasi, ja sen suoraan asetteleminen olikin sitten oma tarinansa.

Tykkään peilin muodosta tosi paljon ja fasettihiotut reunat tekevät peilistä tyylikkään. Musta tausta vähän näkyy reunoissa ja tuo peilille selkeät ”raamit”. Kyllä tuossa aamutuimaan kelpaa pukeutua. Olen tyytyväinen.

My new bedroom mirror. Loving it!

Yläkerran suihku ja wc

Olipa kerta kaikkiaan tosi hyvä juttu, että ei lopulta tehty kompromisseja yläkerran suihkun ja wc:n kanssa. Remontin ollessa siinä vaiheessa, että piti lopullisesti päättää suihkun ja vessan mittasuhteet ja lopullinen sijainti, pyörittelimme ajatusta suuntaan ja toiseen. Meille tuli melkein rempan ainoa kunnon riitakin aiheesta. Ei haluttu blokata yläkerran avaruutta, mutta ei haluttu kuitenkaan luopua suihkusta.

Nyt kun kaikki on valmiina, voimme todeta, että avaraa yläkerrassa on edelleen ja että suihku on tuiki tarpeellinen ja ihanaa arjen luksusta. Vaikka wc ja suihku tehtiin niin pieneksi ja kapeaksi kuin rohjettiin, on kummassakin nyt aivan riittävästi tilaa. Suihkussa pituussuunnassa jopa enemmän kuin tarvitsisi. Suihkun mitat kynnys pois luettuna ovat 80 x 125 cm, eli oikein hyvin mahtuu suihkuttelemaan. Allaskaapin eteen jää 95 cm tilaa tepastella, joten siinäkin on tilaa ihan riittämiin.

Pieniä WC- ja suihkutiloja harvoin esitellään blogeissa tai sisustuslehdissä. Yksi syy on varmasti se, että niistä on vaikea saada kunnon kuvia, kun kuvaaja vain yksinkertaisesti ei pääse kohteesta tarpeeksi kauaksi. Eikä valoa ole ikkunattomissa tiloissa riittämiin. Eikä kyllä vessanpöntöistä viitsi paljoa kuvia esitellä, vaikka pystyisi sen kauempaakin ottamaan.

Olin niin tai näin, ajattelin kuitenkin näyttää pienen vilauksen meidän yläkerran suihkusta ja wc:stä. Olen ollut todella tyytyväinen kaikkiin valintoihin vaikka wc:n valmistuttua pääsimme ottamaan sen käyttöön vasta puolitoista vuotta myöhemmin. Panostimme kunnon laattoihin, mustat kuusikulmaiset laatat lattiassa ja 20×20 cm kiiltävät mustat ja valkoiset laatat seinillä. Altaassa, allaskaapissa ja peilikaapissa sen sijaan säästimme, ne ovat Ikeasta ja peilikaappi on entisen yläkerran veskin vanha kaappi.

Hanat ovat, kuten meillä kaikkialla muuallakin, Damixan Merkurit. Missään vaiheessa en ole haikaillut mustia tai messingin värisiä hanoja mihinkään, tykkää kromisista. Käytimme näitä hanoja jo edellistäkin asuntoa rempatessa. Laatu on ihan ok, mutta erityisesti tykkään niiden yksinkertaisen tyylikkäästä ulkonäöstä.

Kapea, puolen metrin suihkuseinämä tarvittiin suihkutilan seinän jatkeeksi altaan ja suihkun väliin. Tilasin maitolasisen ja ainakin luulin tilanneeni kulmikkaat kromiset reunukset. Tuollainen tuli! Siinä vaiheessa remonttia otti kyllä päähän, maitolasia seinämä ei ole nähnytkään ja pyöreät reunukset ovat kuin suoraan 80-luvulta. Tuo oli jo kiinnitetty, kun totesin tilanteen, joten sen vaihtaminen olisi vienyt hermot. Yllättävästi silmä on siihen jo tottunut, vaikka ei ihan tyylikkäimmästä päästä suihkuseinämiä olekaan.

Onneksi löysin sille pariksi tuon hauskan Ikean suihkuverhon, niin katse kiinnittyy enemmän siihen. Halusin yläkertaan nimenomaan vain suihkuverhon, en mitään kiinteitä lasiovia tai muuta vastaavaa. Niiden puhtaana pito on alakerrassa ollut aika työlästä. Tuumasin, että suihkuverhon voi heittää pesukoneeseen tai ostaa jopa uuden aina välillä.

Suihkuverhon virittäminen olikin sitten oma tarinansa. Verhotankoa tuohon ei saanut järkevästi, joten tuota pyöriteltiin aika kauan ennen kuin isäntä kehitteli siihen tuon virityksen. Ikean verhokiskot ja suihkuverhorenkaita kaksin kappalein, niin saatiin verhon pituus oikeaksi.

Kiva, että isäntä jaksoi vielä värkätä tuon pikkuikkunan oven yläpuolelle. Sitä kautta tulee päivisin hiukan luonnonvaloakin vessaan ja jos sieltä näkyy valo, tarkoittaa se yleensä, että vessa on varattu. No, oikeastihan tuolla ikkunalla ei ole mitään käytännön funktiota, mutta se on minusta aika siisti yksityiskohta.

Yläkerran vessa oli juuri tällä paikalla myös ennen remonttia. Ovi oli toiseen suuntaan, oikealla seinustalla. Lavuaari oli oven paikalla ja koko vessa hiukan kapeampi. Suihku lisättiin ja levennettiin tilaa lavuaarille, jotta saatiin ovi tähän päätyyn. Oikein onnistunut ratkaisu, toimii hyvin käytännössä. Remontin alkuvaiheessa meillä oli juuri pohjaratkaisuihin apuna suunnittelija ja hänet kutsuttiin vielä apuun myöhemminkin, kun emme olleet ihan varmoja vessan sijainnista. Suunnittelija oli tuolloin vähintäänkin tarpeellinen. Itse ei pysty pelkästään paperilta hahmottamaan, miten suunnitelmat toimivat käytännössä. Onneksi älyttiin pyytää apua!

Our new upstairs toilet and shower. It is nice to have also shower upstairs although the whole bathroom is quite small. But it is big enough for our needs. I still love all the choises we made even though bathroom was already renovated couple of years ago. Especially I like black floor tiles.

Oma nurkkaus

Kun yläkerta valmistui, päätin, että en lähde oikopäätä hankkimaan sinne uusia kalusteita. Yritän katsella kodin muita mattoja ja kalusteita sillä silmällä, voisiko muualla harventaa ja käyttää ylimääräisiä vaikkapa yläkerrassa tai vanhassa makkarissa, jonne viritellään jotakin kotitoimiston, ompelu- askartelu- ja puuhasteluhuoneen sekoitusta.

Aika väljäähän meillä nyt on. Tilaa kolmelle on ihan liikaa, se myönnettäköön. Mutta nautitaan nyt näistä neliöistä, kun niitä on suurella vaivalla valmiiksi rempattu. Sen lisäksi, että on väljää, näyttää joissakin huoneissa vielä aika kolkolta. Kiire ei kuitenkaan ole mihinkään, kalustetaan nurkka kerrallaan tarpeeseen ja yritetään olla täyttämättä koko taloa tarpeettomalla tavaralla.

Ensimmäinen tarve minulla ilmeni, kun entinen ”meikkauspisteeni” jäi alakertaan. Se ei sovi mitoiltaan eikä muutenkaan uuteen makuuhuoneeseen. Tarvitsen jonkinlaisen oman tilan, missä aamulla katson peiliin ja laitan naamarasvat, hyvänä aamuna ehkä vähän ripsaria. Kerroin töissä, että nyt keksin itselleni oivan meikkipöydän. Kohottelivat kulmiaan huvittuneena, olen sentään aika laiska meikkaaja.

Meikkipöytä minulla nyt kuitenkin on! Toteutin alkuperäistä suunnitelmaa ja katselin ympärilleni ja tuumasin, että ruokailuhuoneessa ei tarvita kahta sivupöytää. Loppiaisena luovuin vaalean nurkkauksen pöydästä ja kannoin sen ylös. Tuoliksi nappasin yhden meidän ruokapöydän tuoleista. Vaaleampi, puunsävyinen tuoli oli minulla mielessä, mutta malttia nyt! Eipä hankita mitään, jos tarvetta ei ole. Musta saa siis kelvata, jollei sopiva tuoli ilmiinny puoli-ilmaiseksi ja ilman vaivannäköä näköpiiriini.

Makuuhuoneessa olisi ollut tilaa yllin kyllin muuallakin, mutta halusin tuon oman pienen tilani ikkunan viereen, joten siihen sen pystytin. Aika suloinen nurkkaushan siitä tuli. Ja yksi osa yläkertaa näyttää taas vähän asutummalta. Olen tyytyväinen.

Niin kuin kuvista näkyy, mattojen tarvetta olisi. Haaveilen isosta, pehmeästä villamatosta makuuhuoneeseen. Tai sitten siirrän olohuoneen valkoisen maton sinne ja haaveilen olohuoneen isosta villamatosta. Vinoruutuinen blogimatto siirtyi jo entiseen makkariin, joten mattorumbakin on siltä osin käynnistynyt.

I need my own space for morning makeup. I decided that dining room won’t need two side tables and took another one upstairs. I also took one of our dining chairs and now I have a lovely space in the corner of the bedroom. I’m happy.

Lunta!

Tein juuri ulkona lumityöt. Aivan mahtavaa! Tätä olen odottanut. Tykkään yhtä paljon tehdä lumitöitä kuin ajaa nurmikkoakin. Ensisijaisesti se on aivoilleni lepoa. Hyötyliikunta ja raitis ilma tulevat siinä hyvinä kylkiäisinä. Molemmissa lempiharrastuksissani näkee oman käden jäljen ja pihan siistiytyvän silmissä. Melkein suutuin isännälle, kun meni ostamaan meille lumilingon muutama vuosi sitten. Mihin me sitä tarvitaan?

Lumilinkoa on oikeasti käytetty kahdeksan vuoden aikana ehkä kolme kertaa. Silloin on tullut painavaa lunta kerralla oikein kunnolla ja myönnetään, että noina kolmena kertana se on ollut tarpeellinen. Sitä lainattiin silloin myös naapurille, joten käyttökertojen määrähän tuplaantui heti. Viime vuonna ei linkoa tarvittu, eikä lumikolaakaan. Ei edes pientä lapiota. Oli vain mustaa ja märkää.

Meillä on suhteellisen suuri alue lumitöitä tehtäväksi, joten yhdet lumityöt vastaavat hyvää kävelylenkkiä. Tällä kertaa lumi oli kevyttä ja sitä oli aika vähän, joten tein lumityöt 40 minuutissa. Askeleita ja kilometrejä tuli vähemmän kuin 40 minuutin kävelyllä, mutta muuta liikettä ehkä enemmän. Jos lumi on märkää ja raskaampaa, vastaa meidän pihan lumityöt ihan kunnon jumppaa.

Ja koska nyt on niin kaunista, lumitöiden lomassa voi ottaa vähän valokuvia, ihastella maisemia ja antaa hyviä neuvoja lumilyhdyn tekemiseksi.

Pojan lumiukko on tänä vuonna vähän pienikokoinen, mutta sitäkin sympaattisempi. Kun saa lapsen ulos leikkimään on se aina yksi voitto pelikoneita vastaan. Pojan ja kavereiden ulos saaminen on lumen tultua ollutkin paljon helpompaa. Ja on kiva laittaa kaakaota pöytään punaposkisille lapsukaisille kun palaavat sisälle.

Eipä olisi uskonut, että näillä leveysasteilla tulee tämäkin aika, että lumen tulo on merkkitapaus ja surraan sen puutetta. Toivon todella, että ilmastonmuutosta pystytään vielä torjumaan, jotta saataisiin edelleen nauttia kunnon talvista ja lumen tuomasta valoisuudesta. Ja lumitöistä 😉

I’m so happy about the snow! It is so beautiful! And children have something to do outside. I hope it’ll be proper winter this year. I promise that I won’t complain about snow work.

Vuosi 2020 tilastoina

Uuden vuoden kunniaksi olen ajankuluksi selaillut Blogin tilastoja menneeltä vuodelta.

Tuulentuvan kävijämäärä yllättäen lähes kaksinkertaistui vuonna 2020. Ansiota en uskalla ottaa itselleni enkä sille, että blogin taso olisi jotenkin noussut uudelle levelille. Luulen, että pandemian vaikutukset näkyvät tässäkin. Ihmisillä on ollut enemmän aikaa kotoiluun ja blogien lueskeluun.

Postaustahti on suurin piirtein pysynyt samana kuin ennenkin eli keskimäärin kolme postausta kuukaudessa. Se tuntuu olevan minulle sopiva tahti. Ideoita ja projekteja olisi mielessä, mutta niiden toteuttamiseen ei ole ollut aikaa. Puhumattakaan valokuvaukseen ja kuvien käsittelyyn. Mutta kaikki aikanaan. Voi olla hyväkin, että kaikki ajatukset eivät aina mene toteutukseen asti.

Suosituimpia hakusanoja, joilla blogiin on päädytty, ovat olleet ”suklaakosmos”, ”ikkunalauta”, ”tuulentupa”, ”puulattia” ja ”pelargonia”. Näitä on joskus hauska tutkailla. Joskus voi olla aika yllättäviäkin juttuja, mitä hakusanoilla etsitään. Antaa se ainakin jotain osviittaa siitä mikä kävijöitä kiinnostaa.

Viittauksia blogiin tulee lukemattomista eri lähteistä, mutta vuonna 2020 niitä tuli eniten Pinterestistä, Blogit.fi -sivustolta ja Facebookista, muista blogeista ja Instagramista. Tässä järjestyksessä. Pinterestissä muutamat kuvat tuottavat kävijöitä yllättävän paljon. Näistä kuvista tulee klikkauksia sivuille tällä hetkellä eniten : ”Kuva uudesta terassista”, ”Pelargoniakuva” ja ”Granny tuolit”.

Blogiin on päädytty 92 eri maasta. Ottaen huomioon, että kirjoitan pääosin suomeksi, tämä on minusta huikea määrä. Eksoottisin maa oli Turks ja Caicossaaret. Piti ihan googlettaa, että missä sellainen paikka sijaitsee. Nyt tiedän, tiedätkö sinä?

Vuonna 2020 viisi suosituinta postausta ovat olleet vanhoja postauksia edellisiltä vuosilta, osa vuosienkin takaa. Viisi suosituinta: ”Maasta irti”, ”Tähän päädyttiin”, ”Vintage valaisin”, ”Kurkkaus uudelle terassille” ja ”Kesä ja tuolit”.

Vuoden 2020 postauksista viiden kärki on tässä: ”Mittasuhteet vinksallaan”, ”Kaunis ympäri vuoden”, ”Syreenit ja veljekset”, ”Vinttivaatekomerot” ja ”Liina”. Mielenkiitoista, omat suosikkini eivät päässeet tähän listaan lainkaan mukaan. Omia suosikkejani 2020 ovat nämä: ”Vaaterekki”, ”Lamppu kaaveliin”, ”Voikukkapelto”, ”Aurinkopatio” ja ”Tuolikaksoset”. Näistä kymmenestä postauksesta otin tänään suosikkikuvani mukaan tähän kirjoitukseen.

Bloggaaminen on ollut hauska harrastus, jossa yhdistyy kotoilu, puutarhailu ja valokuvailu. Tätä voi tehdä ihan omaan tahtiin. Minulle erityisen tärkeää on se, että voin harrastaa olematta paikasta ja ajasta riippuvainen.

Ilman teitä täällä bogimaailmassa olisi kuitenkin aika yksinäistä. Kiitos teille mukana kulkemisesta, viesteistä, kommenteista, vinkeistä ja mielipiteistä. Ne ovat minulle tärkeitä.

Hyvää uutta vuotta!

Year 2020 as statistics. Most read top fice posts in 2020: ”Mittasuhteet vinksallaan”, ”Kaunis ympäri vuoden”, ”Syreenit ja veljekset”, ”Vinttivaatekomerot” ja ”Liina”. And my own favourites in 2020: ”Vaaterekki”, ”Lamppu kaaveliin”, ”Voikukkapelto”, ”Pergolan köynnökset” ja ”Tuolikaksoset”.

This has been a perfect hobby for me. I may stay at home doing some decorating, gardening and photographing. Without all of you it could be quite lonely so thank you for being there! Happy New Year!