Miljöö

Jokasyksyinen tapahtuma meidän perheessä on veneen nosto vesiltä. Se on merkki kesän loppumisesta ja valmistautumisesta talveen.

Venettä säilytetään maatalon vanhassa kasvihuoneessa ja miljöö kasvihuoneiden ympärillä on persoonallisen mielenkiintoinen ja omalla tavallaan kaunis.

Isäntäväen puuhastellessa veneen kimpussa, itse yleensä käyn kävelyllä – usein kameran kanssa.

Yksi isännän romuaarteista on vanha ”Jeeppi”, jolla vene nostetaan vesiltä ja kuljetellaan se vajaa sata metriä säilytykseen. Ja tietysti sillä pitää Pikkuapulaisen kanssa aina ajella vähän. Pojat on poikia – mitä romumpi vehje ja mitä roheemmat äänet, sen kivempaa🙂

Venehallin naapurina on tämä suloinen kesämökki, joka tällä kertaa kylpi niin ihanassa syysilta-auringossa, että oli aivan pakko hiukan zoomailla naapurin tiluksia.

Ja siinä zoomaillessa sitten linssin eteen tulla tupasahti tämä ihana kurre.

Vene nostettiin jo pari viikkoa sitten ja kuvat ovat siis myös parin viikon takaa. Syksy on tässä välissä muuttanut luonnon värikkäämmäksi. Luontoa ja syksyä seurailenkin nyt sisätiloista, kun toinen jalkani on seuraavat seitsemän viikkoa paketissa. Ei mitään vakavaa, suunniteltu operaatio, mutta jalalle ei vain voi varata hetkeen aikaan. Tässä onkin hyvää aikaa käydä parin vuoden valokuvat läpi🙂

Värikästä syysviikkoa teille!

We keep our boat in an old greenhouse of a local farm. The surrounding milieu of the greenhouse is distinctively beautiful and I usually have a walk with my camera while men are taking care of the boat.

Rauhoitettu

Etupihan jättisuuri puu ihastutti meitä ensimmäisenä kesänä suuresti. Se on juuri sitä, mitä uusien talojen uusissa pihoissa ei ole. Se tuo etupihalle ja keittiöön myös hiukan kaivattua varjoa aurinkoisina päivinä. Ja on komea kuin mikä!

Paitsi kahtena viime kesänä puu on näyttänyt tältä:

Jokin (todennäköisesti kirvat, toivottavasti ei kuitenkaan hollanninjalavatauti) on aiheuttanut sen, että lehdet ovat tosiaan kahtena kesänä kuivuneet käppyröiksi heti täysmittaan kasvettuaan ja puu roskaa tarpeettoman paljon. Heinäkuussa puu teki uudet vihreät lehdet oksien päihin, mutta käpertyivät ja kuivuivat nekin melko pian.

Niin surullista kuin se olisikin, aloin harkita puun kaatamista.

Kysyttiin jo naapuriltakin, että mitä mieltä olisivat jos puu saisi lähtöpassit. Naapureille se oli ok.

Paitsi että naapurin isäntä tuli vielä perään lisäämään, että puu on muuten rauhoitettu. Vuorijalava. Rauhoitettu koko maassa. Eihän me tietystikään rauhoitettua puuta nurin laiteta! Mutta onko tälle mitään tehtävissä? Jos puu näyttää lähes joka kesä pystyyn kuivaneelta, niin ei se ainakaan pihan koristus ole. Tähän ei nyt ihan mäntysuopaliuos taida auttaa.

Ideoita? Pattitilanne?

Kuvat puusta on otettu heinäkuussa, viimeinen kuva tänään. Kannoin kesäkukkia takapihalta etupihalle. Mitään syysistutuksia vielä viitsi edes tehdä, kun kesäkukatkin vielä kukkivat.

Meni jo

Elokuu meni jo!? Ups, kuinka voi olla, että huomenna on syyskuun ensimmäinen päivä?

Sitä voi tosiaan ihmetellä. Katselin kuitenkin kuviani elokuulta ja totesin, että on siihen sitten kuitenkin mahtunut yhtä sun toista. Paljon on puuhasteltu, paljon on vietetty aikaa perheen kanssa yhdessä. Työt, päiväkoti ja arki on alkanut, mutta kesä kuitenkin vielä hiukan jatkunut.

Yleensä niin ihanat elokuun illat ovat minulta jotenkin menneet ohi tänä kesänä.  Paitsi juuri äsken kävin kastelemassa kukat. Olipa ihanaa! Hiljaista, pimeää, lämmintä. Fiilistelin ulkona aika pitkään, enkä meinannut malttaa tulla lainkaan sisälle.

Tämä kesä oli hyvä kesä. Seuraavaksi syksyä kohti positiivisen odottavalla mielellä. Tavoite tälle syksylle on olla kotona myös henkisesti läsnä enemmän.

Kesä tuntui hetkellisesti loppuvan jo viime viikonlopun myrskyyn, joka muun muassa sotki edellisessä postauksessa ihastelemani pihan.  Alla oleva kuva on minun kuvani myrskystä: ”Myrskyisää ulkona, tyyntä sisällä. Koti <3”

Tämän postauksen kuvat ovat  viisi tykätyintä kuvaa Instagramista elokuulta (kun parin edellisen postauksen kuvia ei lasketa mukaan).

Lokoisaa elokuun viimeistä iltaa ja aurinkoista syyskuuta!

Last day of August. Summer was good but short. Pictures are five most popular Instagram pictures in August.

Piha parhaimmillaan

Elokuussa piha on parhaimmillaan. Kesäkukat innostuvat lopultakin kukoistamaan juuri ennen kuin puut kellastuvat ja alkavat pudottaa lehtiään. Yrtit kasvavat enemmän kuin koko kesänä ja mansikatkin ovat innostuneet tuottamaan satoa kottikärryissä. Pihassa on nyt se vaihe, mistä talvella unelmoidaan.

Pelargoniat yleensä oikein kukoistavat juuri silloin kun ne pitää kantaa sisälle pakkasilta suojaan. Toivottavasti sitä ei kuitenkaan tarvitse vielä muutamaan viikkoon tehdä.

Siemenestä kasvatetut tummanpunaiset ja vaaleankeltaiset krassit kukkivat vihdoinkin. Kokeilin tällaisia tänä kesänä.

Ja malvikit jaksavat aina vaan ihastuttaa yrittimaalla ja leikkokukkana. Paras leikkokukka, minkä minä tiedän – kestää maljakossa viikkotolkulla.

Keväällä haaveilin istuttavani pihaan köynnöksiä. Niin tein. Jo viime kesänä istutin äitini juurruttaman villiviinin ja se lähti tänä kesänä hienosti kiipeämään pergolaa ylöspäin. Ehdin heinäkuussa vasta taimikaupoille, joten lumikärhö ja valkoinen siperiankärhö pääsivät maahan vasta silloin. Mutta katsokaa lumikärhöä! Se kukkii jo nyt näin kauniisti.

Keväällä saamani alunperin puhtaanvalkoinen hortensia muuttui elokuussa vihreänvaaleanpunaiseksi. Kaunis näinkin.

Venetsialaiset ovat ovella, joten pihavalojen ja lyhtyjen viritys paikoilleen on jo alkanut. Kynttilät sytytetään viikonloppuna.

Tälläinen pihapläjäys tällä kertaa. Alan pikkuhiljaa nauttia tästäkin pihasta. Sen haltuunotto ei ole ollut ihan helppo, mutta pikkuhiljaa se tästä muotoutuu.

Hyvää viikonloppua!

Lovely August! Flowers in the garden are now wonderful. We are also preparing for the dark nights and setting up lights, lanterns and candles.

Have a nice weekend!

Tuparit

Odotetut puumajan tuparit vietettiin lauantaina. Kuinka hyvä tuuri meillä olikaan sään suhteen! Päivä oli niin ihanan lämmin ja aurinkoinen.

Kylään tuli pari tuttua lapsiperhettä, ukki, mummi, serkkuja ja kummisetä. Takapihalle viritettiin kesäkahvila: autotalliin tarjoilutiski ja hiekkapihalle pöydät.

Pöydät jouduttiin lainaamaan, kas kun viikko ennen kekkereitä sain päähäni laittaa Toriin myyntiin meidän puutarhakalusteet. En arvannut, että joku ostaa ne tinkaamatta heti ja hakee saman tien pois. Niin nopeasti en pystynyt päättämään millaiset tilalle, joten terassi oli tyhjillään ja kahvila tehtiin alapihalle lainavarustein.

Aurinkovarjo sentään oli omasta takaa. Eipä olisi uskonut vielä viikolla, että sille tulee oikeasti tarvetta.

Oli oikeastaan kiva laitella vähän pihaa juhlakuntoon. 

Ja voi että lapsilla oli meno päällä. Puumajasta kuului sen kertainen mekastus ja ilonpito. Vauhtia oli niin paljon, että pieni haverikin sattui itse puumajan omistajalle. Onneksi sentään selvittiin pienellä kuhmulla otsassa.

Pikkuapulaisen kummisetä osasi tuoda juuri oikeanlaiset tupaantuliaiset. Vanha, pattereilla toimiva myrskylyhty ja vanha palosammutin. Patterimyrskylyhtyhän on loistava idea lapsen majaan! Illan mittaan myös palosammutin sai kyytiä. Sillä sammutettiin oletettuja tulipaloja ympäri pihaa❤

Huomaattehan, että olen osannut vinkata pojille sopivan ”tulipalon”  – alppiruusut tarvitsivat vettä🙂

Kiitos vieraille, oli kiva päivä!

The treehouse warming party.

Punaiset ovet

Haaveena punaiset ulko-ovet. Mielellään 50-luvun henkeen sopivat. Tämä on ollut remontin alusta asti minulla visiona. Nyt kun oikeasti ollaan ryhtymässä tuumasta toimeen, aloin empiä mallia ja väriä.

Inspiraatiokuvia postailin jo joskus pari vuotta sitten. Ovet nyt vaan eivät ole toistaiseksi olleet prioriteetti nro 1. Mutta, mutta… Minkälaiset ovet minä nyt sitten oikeasti haluan?Meillähän on etuovia peräti kaksi, joten jos visio menee pieleen, se menee tuplasti pieleen. Väri, ikkunan muoto ja koko askarruttavat.

Photoshop! Alkeellisillakin kuvankäsittelytaidoilla pystyy hiukan hahmottelemaan, miltä talo näyttäisi, jos ovet todella ovat punaiset. Tai minkä muotoinen ikkuna voisi sopia. Ihan kaikkia kyhäelmiäni en teille sentään esittele. Tämänkaltaisiin ikkunoihin olen kuitenkin päätymässä. Ajattelin, että jos ovien ikkunoiden alareunat tulisivat samalle tasolle kuin keittiön ikkunoiden alareunat, on vaikutelma rauhallisempi. Mitä mieltä olette?

Teettäisikö ikkunoista kaksiosaiset vai pitäydytäänkö yksinkertaisessa? Kumpikin näyttää itseasiassa omasta mielestäni ihan hyvältä. Ylempi on rauhallisempi, alempi ehkä viimeistellympi. En tiedä! Hyvät neuvot ja vinkit olisivat nyt tarpeen. Entä väri?

Planning new front doors and having a hard time to decide the size and a form of the windows.

Edit: Pilviraitin Viivin ehdotuksesta kokeilin vielä tätäkin vaihtoehtoa:

Liikuteltava minikasvimaa

Meidän yrttilaatikot ovat pihan perällä melko kaukana keittiöstä.  En ole todellakaan mikään sadonkorjaaja, joten kasvimaata minulla ei ole ollenkaan.  Yrttejä tykkään kuitenkin käyttää ja olisi kätevää, että niitä olisi suhteellisen lähellä keittiötä. Tässä on siihen ratkaisu.

Kasvatankin tästä eteenpäin aina yritit kottikärryssä, jonka voin roudata tuohon keittiön ikkunan alle. Ensi kesänä varmasti kärryissä on enemmänkin yrittilajikkeita. 

Kaunistukseksi laitoin kärryyn myös kuunliljaa ja kesäbegoniaa. Tämä yhdistelmä on nyt hyväksi havaittu. Sateista ja myrskyistä huolimatta ne kukkivat ja vihertävät kauniisti.

Mansikat laitoin Pikkuapulaista varten ja muutama niistä on tänä kesänä suuhunkin asti saatu. Tuotekehittely on vielä sen verran kesken, että joku linnunpelätinsysteemi tuohon täytyy keksiä, jos siinä mielii mansikkaa viljellä. Onhan mansikka tosin ihan kiva katsellakin vaikka satoa ei pääsisi korjaamaankaan.

Herbs, strawberries and flowers in a wheelbarrow. Now I’m able to park my herbs anywhere I want. 

Patio

Vaahtosin vielä pari postausta sitten tekemättömistä pihatöistä. Yläpihan reunakiviurakka on ollut mielessä koko kesän. Meidän piti yhtenäistää reunakiviä, suoristella vinksahtaneita ja lisätä puuttuvat pätkät. Etupiha ryhdistäytyisi kertaheitolla. Sitä siis suunniteltiin.

Mainitsemani postauksen jälkeen päätin, että otan loppukesän rennommin. Tehdään mitä tehdään – jos huvittaa. Ja tehtiinkin sitten etupihalle patio. Ei mitään reunakiviä, paitsi pation kohdalle. Josko niitä reunakiviä sitten ensi kesänä. Kivetkin on valmiina, haettiin alennusmyynnistä viime viikonloppuna.

Mutta että patio siis.  Saatiin siihen yhtäkkinen inspiraatio. Meidän yläpihan vanhat sireenipensaat siirrettiin lähemmäksi naapurin rajaa viemäriprojektin yhteydessä – kun oli kerran kaivuri pihassa. Näin etupihalle tuli pari metriä leveyttä useamman metrin pituudelta. Olin jo aloittanut siihen jonkinlaista kukkapenkin tapaista. Lamoherukkaa ja valkoista kurjenpolvea monta metriä. Toisessa päässä pikkusydäntä ja kuunliljaa sen vuoksi, etten viime syksynä keksinyt niille parempaakaan paikkaa.

En oikein ollut tyytyväinen tuohon pitkään osuuten. Lamoherukka oli vähän pettymys. Tai ei oikeastaan pettymyskään, mutta se saattaisi sopia paremmin itsekseen ja ehkäpä toisenlaiseen paikkaan.

Ajatus patiosta oli aiemminkin käväissyt mielessäni. Silloin etupiha vain oli paljon kapeampi. Tuohon kohtaan paistaa nimittäin ilta-aurinko pisimpään. Kuinka mukava siinä olisi istuskella ilta-auringossa hörppimässä iltakahvia!

Tuumasta toimeen. Kun kerran reunakiviäkin hankitaan, niin hommataan nyt muutama pationkin laatta – samalla. (Isäntä meillä muuten inhoaa sanaa ”samalla”. Miksiköhän?) Patio on nyt valmis. Reunakivet eivät. Ehtiihän ne.

Patiolle tuli antiikkilaattaa harmaana ja mustana, reunakiviksi tulee koko yläpihalle antiikkikiveä samoissa väreissä, mutta kahta kokoa. Haaveilin vielä vähän aikaa sitten noppakivistä, mutta tulin sitten kuitenkin siihen tulokseen, että yksinkertaisempi saattaa sopia tähän meidän pihaan paremmin. Luulisin, että asennuskin on jonkin verran helpompaa. Ja nämä kivet ovat yhteensopivammat alapihan jo olemassaolevien reunakivien kanssa. Ne ovat harmaata yksinkertaista betonilaattaa.

Roudattiin patiolle vielä lainakalusteetkin tähän loppukesäksi. Samantapaisia etsitään, jos löytyisi vaikka mustana tai sen verran halvalla, että viitsisi maalata mustaksi.

New patio in the front yard. 

Puuveneen sisustamisesta

Sanottakoon nyt heti tähän alkuun, että vene on isännän valtakuntaa. Minulle on alusta asti tehty selväksi, että täällä ei hössötetä eikä sisusteta.

Itse olen samoilla linjoilla. Pidetään tämä yksinkertaisena. Veneelle pitää olla helppo mennä, sen pitää olla heti valmiina lähtöön ja helppo huoltaa. Ei mitään ylimääräistä!

Jotain pientä kuitenkin🙂

Lamppu osui silmiini kun oltiin muilla asioilla lamppukaupassa jo paljon ennen kuin vene saatiin vesillekään.

Se vain oli siinä ja totesin, että tuo kyllä kuuluu veneen etukajuuttaan. Isäntä taisi olla samaa mieltä kun osti sen saman tien. Voisiko tuota sanoa jopa kristallikruunuksi?

Peili on isännän hankinta.

Patjat on tehty vanhoista petauspatjoista ja joustavasta pieniraitaisesta kankaasta. Ei minkään standardin mukaiset vesiolosuhteisiin tarkoitetut materiaalit. Ihmeen hyvin ovat kuitenkin menossa mukana kulkeneet ja hyvänä pysyneet. Jos menevät huonoksi, ei harmita laittaa uusiakaan. Tulevat uudet olisivat ehkä vähän paksummat…

Tyynyt nyt vaan ovat. Yksi itse hätäisesti kokoon kursittu ja loput jostain alelaatikosta. Hyvä kun nämäkin sain tuoda veneeseen.

Ulkotilaan isäntä toivoi pitsipöytäliinaa konekopan päälle. Luitte oikein: pitsiliinaa! No, mummin varastoista sellaisia löytyi parikin sopivaa. Liina laitetaan lähes aina, kun veneellä startataan. Se on tärkeää, tyyli pitää säilyttää🙂

Isännän visio olivat myöskin tinatuopit ja -snapsilasit. Niitä etsittiinkin kirppareilta ja antiikkimarkkinoilta aikoinaan ihan etsimällä. Tällaiset löydettiin sitten ajan kanssa. Jos tarkkaan katsotte, niin molempia on vain viisi kappaletta. Hakusessa on kuudennet. Myös lärvilaudalla on viisi samanlaista, kuudes on erilainen.

Kuulemme mielellään vinkkejä, mistä kuudes voisi löytyä. Näistä maistuu kuulkaas kylmä valkoviini tai rommi aika hyvälle, kun alkukesästä ollaan järvellä ensimmäistä kertaa.

Ulkotilan patjat tulivat viime kesänä tiensä päähän. Tiesin, että en ehdi niitä tekemään, enkä teettämään. En edes miettimään asiaa. Keväällä poikkesin hakemassa pojalle lenkkarit marketista ja törmäsin näihin ale-patjoihin. Patjat on tarkoitettu kyllä aurinkotuoleihin, mutta mitä väliä! Tämän levyisiä on vaikea löytää valmiina ja nämä olivat vielä kivan näköisetkin. Ja mikä parasta, ne pystyy kiinnittämään kätevästi pikalukolla tuolien alta.

Valkoiset tyynyt päissä ovat myös alelaatikkolöytö.  Valkoinen on arka, mutta valkaisu kauden lopuksi Kloritella toimii.

Verhot oviin on tehnyt äitini. Tähän asti ne ovat palvelleet hyvin.

Ja viimeiseksi, tässä on isännän työkalukassi. Tyyliin sopiva tietysti.

Kaikki on kotikutoisen näköistä ja oloista, mutta tämänkaltaisessa veneessä ei kaiken tarvitse (eikä voikaan) olla priimaa.

Saa nähdä onko tänä kesänä vielä veneilykelejä. On tai ei, tämä kesä oli hyvä veneilykesä.

Little bit about decorating our boat. We want it to be simple and easy to take care. It has been lovely summer to go with the boat.

 

 

Kesän top 5

Instanoviisina olen vielä toistaiseksi jaksanut yllättyä siitä, mitkä lataamistani kuvista lopulta ovat muidenkin mieleen. Omat suosikkini eivät välttämättä herätä muissa Tuulentuvan tilin seuraajissa minkäänlaista vastakaikua.

Hämmästelyn lisäksi olen saattanut oppia kuvaamisestakin jotain. Tiedä häntä?

Tässä kesä-heinäkuun viisi suosituinta kuvaa Tuulentuvan Insta-tililtä:

Huomenna alkaa arki, mutta pehmeähköllä laskulla. Hyvää loman jatkoa niille, joilla sitä vielä on, muille mukavaa työviikkoa!

Top 5 Instagram pictures from June and July. Have a nice week!