Rötväilyä

Tälläisenä sunnuntaina aika tuntuu pysähtyvän. Ulkona on paukkupakkanen ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Annoin itselleni ja perheelle luvan rötväillä kerrankin koko päivän. Aamupalapöydässä maltettiin istua pitkään, lukea lehdet ja tehdä sudokut.

Sitten alkoi tohina. Rötväilylupauksesta huolimatta aloimme kaivaa ulkovaatteita esiin. Eihän näin hienoa päivää voi sisällä olla! Pulkkamäki oli täysin autio meitä lukuunottamatta ja keli mitä mainioin. Kivaa oli ja päätettiin ottaa loppupäivä iisisti.

Pakastimesta löytyi pinaattikeittoa ja saatiin se nopeasti pöytään.  Tälläisenä pakkaspäivänä tekee mieli sytyttää kynttilä, vaikka aurinko paistaa kirkkaasti. Otetaan rennosti, mutta ensin pitää pestä valkoiset pyykit. Isännän miekkailuvarusteita ja makuuhuoneen päiväpeitto on pakko saada puhtaaksi. Samalla siivosin kodinhoitohuoneen, tein iltapäiväksi ruokaa ja imuroin keittiön.

Pikkuapulainen lähti pihalle pakkasesta huolimatta naapurintytön tullessa hakemaan. Siellä ne viipottivat eikä rötväilystä tietoakaan. Ai niin, pihaan kurvasi traktori kauhassaan polttopuita. Niitä tosiaan tuli viikolla tilattua. Yleensä haemme puut mökiltä, mutta tänä syksynä vähän myöhästyttiin eikä päästykään enää autolla perille asti marraskuulla. Nyt ainakin tiedetään puukuorman arvo ja osataan arvostaa ilmaisia puita, joita mökiltä meille roudataan. Ei kun kantamaan puita kasalle.

Meillä on vanha öljy-/puukattila, jota ei muulloin käytetä kuin paukkupakkasilla. Pakkasilla polttetaan aina muutama pesällinen kattilassa pönttöuunien lisäksi. Edelliset asukkaat lämmittivät tätä torppaa pelkästään puilla. Meillehän asennettiin ensimmäiseksi maalämpö. Ja hyvä niin. Iso homma olisi pelkästään puilla lämmittää!

Kyllä me lopulta rötväiltiinkin. Ja pelattiin Pikkuapulaisen kanssa shakkia. Poika oli jossakin nähnyt sitä pelattavan ja höpisi siitä niin kauan, että jouduin käymään kellarista kaivamassa esiin vanhan shakkilaudan. Oppi mokoma aika nopeasti ja yllättävän hyvin. Kuusivuotiaaksi ei ollenkaan huono suoritus. Saa nähdä kuinka kauan isännän kanssa pärjätään pojalle tässä lajissa.

Aika työntäyteinen rötväilypäivä meillä. Silti tuntui, että olimme jonkinlaisessa aikakuplassa tänään. Ei työtöitä, ei remonttia, ei harrastuksia…

Freezing and sunny Sunday today. We were supposed to take it easy and slow down. Kind of we did although there were quite many house tasks to do.

Sydäntalvella

Tammikuu on parhaimmillaan ihana kuukausi.

Takana on pitkä syksy ja päivä alkaa pidentyä, maailma on valkoinen ja puhdas. Aurinko paistaa sen verran matalalta, että kaikki tuntuu kirkkaalta ja värit ovat selkeämmät. Pää alkaa seljetä mustan syksyn jäljiltä ja kevät on vielä edessä.

Lenkkimaisemat ovat kauniit ja mikä tärkeintä, olen ryhdistäytynyt ja lenkkeilykuntoni on alkanut pikku hiljaa kohentua. Lapset ovat nauttineet ulkoilukeleistä ja Pikkuapulainen on viettänyt naapurin tytön kanssa pihassa aikaa tuntitolkulla.

Tähän aikaan vuodesta minuun yleensä iskee tavaran hävitysvimma. Se minulla on nytkin, mutta toimeen en ole ehtinyt tarttua koska meillä on taas remontti päällä. Eli hoidan yksin huushollia, kun isäntä rempppaa. Portaikosta ja eteisestä on kyllä tulossa hieno. Päätin laittaa osaan portaikkoa tapettia, enkä malta millään odottaa miltä lopputulos näyttää.

Sensuroimaton kuva keittiöstä talviauringossa näyttää, että kamaa lojuu siellä täällä ja paikat kaipaavat järjestelemistä. Vähintäänkin joulukortit pitäisi kai laittaa sentään jo pois jääkaapin kyljestä.

Pelargoniat sinnittelevät. Kaksi olen menettänyt, mutta muut sitkeästi porskuttavat ikkunalla. Olen tänä vuonna talvettanut niitä keittiön ja makuuhuoneen ikkunoilla. Katsotaan selviävätkö ne. Sormet jo syyhyäisivät multien vaihtoon, mutta ei ehkä ihan vielä. Pitkäksi kasvaneesta Mårbackasta nappasin kuitenkin yhden pistokkaan.

Pihassa jouluvalot saavat vielä tammikuun loppuun asti olla päällä. Valot ovat erityisen kauniit juuri ennen pimeää, iltahämärässä.

Sen lisäksi, että olen saanut itseni lenkkeilemään, olen päässyt tekemään lumitöitä. Se on talvista mielipuuhaani. Todellakin! Ensinnäkin on mahtavaa, että on lunta. Toisekseen se on parasta liikuntaa omassa pihassa. Meillä on sen verran paljon kolattavaa pihaa, että kerralla menee vähintään tunti aikaa. Hyvä jumppa.

I just love January. It’s already past the darkest winter, but spring is still ahead. Wolrd is bright, white and pure. The fresh air and lot of outdoor activities. 

Harmaa

Harmaata on. Tänään on ollut pimeyden, harmauden, tekemättömyyden, suklaansyönnin ja löhöilyn huipentuma.

Eilen oli vielä sen verran rapsakka pakkaskeli, että lämmitettiin pönttöuunit vieraita odotellessa.

Pakkanen oli kuitenkin aamuun mennessä muuttunut suojan puolelle. Aamupäivän kunnon räntäsade muuttui pikkuhiljaa vesisateeksi ja aikomamme ulkoilu muuttui suklaan syönniksi ja löhöpäiväksi.

Muistelisin, että olen saanut kunnon valoisan valokuvan otettua viimeksi lokakuussa. Kuvat ovat blogissa ja instassa muuttuneet aina vain tummemmiksi. Kaikki tämänkin postauksen kuvat on otettu päivällä!

Mutta tästä se lähtee. Valoa kohti. Parin viikon päästä huomaa jo pitenevät päivät. Innolla kevättä kyllä odotan.

Nyt miettimään eteiseen värejä. Lupasin, että päätän huomisen aikana seinämaalien värit! Niin – millä ihmeen värillä taas maalataan! Lupaan, että ei pelkästään harmaalla, vaikka se suosikkivärini onkin.

It has been such a grey day. Yesterdays frost turned into rainy weather and today has been lazy day doing nothing but eating chocolate. Already waiting days to get a bit longer – in couple of weeks you can already see the difference.

Yhdeksän luetuinta

Vuoden lähetessä loppuaan Top Nine –kollaasit ovat taas ilmestyneet instatileille. Siitäpä ajatus tehdä sama blogissakin ja paketoida mennyt vuosi tällä kertaa näin. Tässä yhdeksän Tuulentuvan suosituinta postausta vuodelta 2018:

1. Jääkaappiin lisätilaa
2. Paras kaluste ikinä
3. Veljekset
4. Kesä ja tuolit
5. Kukkokannu
6. Kynttilän valossa
7. Mummin kranssit
8. Ihan fiiliksissä
9. Valoon

Kiitos teille lukijoille kanssaelämisestä ja mukana kulkemisesta.
Hauskaa vuodenvaihdetta kaikille!

Nine most read posts from this year. Thank you for following and coliving.
Happy new year folks!

Väärinpäin joulu

Aattoaamuna heräsin isännän töniessä minua hereille, että jokin soi keittiössä. Silmät sikkurassa hiipparoin katsomaan ja isännän itsensä (!) puhelin siellä herätti meitä klo 5.40. Vaikka hetkeksi palasinkin sänkyyn, nousin tapojeni mukaisesti aikaisin laittamaan jouluaaton aamupalaa. Koska tänä vuonna emme päässeet siskoni perinteiselle riisipuurolle, ajattelin itse tekaista puuron aamuksi. Olin ostanut valmiiksi tummaa puuroriisiä. Jo sitä keitellessä haistoin, että riiseistä lehahti mullan, sellaisen maakellarin haju. En luottanut vaistooni enkä nenääni ja keittelin kuitenkin puuron loppuun. Syömättä se jäi, maku oli sama kuin hajukin. Eipä mitään. Joulu on joulu ilman riisipuuroakin.

Siinä samalla tein sinappihunnun kinkkuun. Tosin tohkeissani unohdin korppujauhot kokonaan. Levitin vain sinapit ja vähän sokeria ja laitoin kinkun uuniin. Siitä tuli kyllä silti ihan vakuuttavan näköinen kinkku ja kelvannut on näinkin, joten mitäpä me korppujauhoista.

Ystäväperheeltä tuli viesti, että tonttu on käväissyt meidän postilaatikolla. Ihmeteltiin siinä aamupalalla, että milläköhän laatikolla tontut olivat käyneet, kun meidän laatikossa oli vain Aamulehti.

Viritin enkelikellon kilisemään ja luomaan joulutunnelmaa. Siinä kahvitellessa katseltiin kun enkelit menivät takaperin ympyrää ja naureskeltiin porukalla, että meillä on ”väärinpäin jouluaatto” kun enkelit lentävät takaperin eivätkä tontutkaan löydä meidän osoitteeseen.

Aamupalan jälkeen ajateltiin Pikkuapulaisen kanssa, että pipareita täytyy saada lisää. Ensimmäinen satsi tuli joutuisasti ja mallikkaasti, toinen paloi karrelle. Luonnollisesti. Olihan meillä ”väärinpäin jouluaatto”.

Onneksi meillä on myös huolehtivaisia naapureita! Tarkkaavainen naapuri huomasi katuojassa tavallista kosteampaa tähän aikaan vuodesta ja käytiin sitä ihmettelemässä. Meidän viemärikaivo oli täyttynyt ja tulvinut yli. Mitään vikaa siinä ei onneksi ollut, putsauksen yhteydessä oli manuaalityhjennys jäänyt päälle eikä toiminutkaan automaatisti. Itse emme todennäköisesti olisi huomanneet yhtään mitään ja olisi voinut tulla isompikin vahinko.

Koska oli väärinpäin jouluaatto, amarylliksetkään eivät kukkineet vielä aatoksi – eikä joulupäiväksi. Ehkä tapaninpäiväksi.

Pukki kuitenkin löysi illalla oikeaan osoitteeseen ja saattelimme onnellisen ja umpiväsyneen pojan nukkumaan uusien lakanoiden ja peittojen väliin. Isännän kanssa rentouduimme vielä katsomalla Raskasta joulua -konserttia juustolautasen ja viinin kera. Oltiin kovasti tyytyväisiä kun TV ei hajonnut eikä viini ollut pilaantunutta.

Passitin isännän hakemaan vielä tontun tuliaiset muutaman postilaatikon päästä, kun selvisi missä ne olivat. Siellähän ne, edelleen hyvässä tallessa. Kiitos tontulle ❤

We had quite an interesting day yesterday. Nothing worked like it was supposed to. Our porridge rice was spoiled, we burned half of our gingerbreads, angels were flying backwards and Christmas elves couldn’t find our mailbox. Luckily we have good neighbours, who noticed that our cesspool was flooding and we avoided bigger problems. After all, it was a good day and even Santa found us.