Kukkia ja kuppeja

Mistä tietää, että pitkä talvi ja pahimmat kiireet on selätetty?

Siitä, että jaksaa taas tehdä kukkakimppuja ja kutsua kahvivieraita.

Sunnuntaina otettiinkin vähän takaisin synttärivelkoja ja kahviteltiin pojan kummien kanssa.

Innostuin keräämään tienvarsikukkakimpun,

ruohosipulikimpun, jossa lisänä pikkusydäntä ja

muuten vaan pihasta löytyneitä kukkia. Iiristä, akilleijaa, arovuokkoa ja jättipoimulehteä.

Kahvipöytään tykkään nykyään kattaa Marimekon kahvikupit Arabian Arctica-sarjan teekupin aluslautasten ja kakkulautasten kanssa. Keräsin Arcticaa jo 80-luvulla ja vaikka se välillä ei ole ollut enää kovin mieluinenkaan, en jostain syystä ole halunnut hankkiutua siitä eroon. On se kuitenkin aika ajatonta sarjaa ja minun ensimmäisiä hankintoja omaan kotiin. Marimekon kuppi sopii kooltaan täydellisesti noiden teelautasten kanssa. Kiva tapa saada vaihtelua uusimatta kuitenkaan koko astiavarastoa.

Pöytäliina on Pentikin Jäkälä. Ostin kankaan jo reilu vuosi sitten, mutta se oli alkuperäiseen tarkoitukseeni vähän väärää sävyä. Kaunis, kesäinen liina siitä kuitenkin tuli nyt ja sohvatyynyäkin varten jäi vielä pala kangasta, kunhan saan otettua ompelukoneen esille.

How do you know that you are reovering from a long winter? It is when you start show some interest of picking flowers and inviting quests for coffee again.

Istutin puun

Toukokuussa en juuri pihatöihin ehtinyt vaikka halua olisi ollut ja kädet syyhynneet päästä kitkemään ja rapsuttelemaan. Yhden asian kuitenkin tein. Istutin puun.

Aikoinaan meidän viemärirempan yhteydessä meiltä lähti sivupihalta pari kirsikkapuuta ja luumupuu. Ne toivat niin paljon näkösuojaa, että yllätyin sen jälkeen, että maantie näkyykin talolle. Nyt, kahdeksan vuotta myöhemmin, ajattelin istuttaa jotain tilalle. Vähän eri paikkaan, mutta näkösuojan uusiminen myös mielessä.

Halusin keväällä valkoisena kukkivan ja kauniin syysvärin omaavan puun. Funtsailin, minulle tyypilliseen tapaan, tietysti vuosikausia eri vaihtoehtoja. Päädyin pilvikirsikkaan.

Vaikka puu on vielä kohtuullisen pieni, ehti se kuitenkin jo kukkia tänä keväänä kauniisti. Syksyllä nähdään, onko syysväri maineensa veroinen. Mitään satoa en halua kerätä syksyllä, joten tämä lienee siltäkin osin sopiva puu meille.

Puun istuttamisessa on jotain maagista. Jotenkin kuuluu asiaan jokaisen istuttaa vähintään yksi puu elämänsä aikana. Muistan jokaisen puun, jonka olen johonkin istuttanut. Olen jopa käynyt vanhoilla asuinpaikoilla tsekkaamassa salaa, kuinka puuni voivat.

Vaikka toukokuu meni minulta muuten sumussa ja totaalisen ohi, mieleni rauhoittui, kun sain istuttaa puun.

Couldn’t do much in May in the garden. Actually nothing, but planting one tree. Pin Cherry. Planting trees is some how important to me. Everybody should plant at least one tree during a life time. This time I wanted a tree that has white flower in spring and lovely colours in autumn. Flowers I already saw in May and it will be seen how are the colours in September.

Aineeton lahja

Tänä äitienpäivänä, sain kukat ja aineettoman lahjan. Lahja ei varsinaisesti ollut yllätys, olenhan saanut saman lahjan jo useampana vuonna. Ja sen parempaa lahjaa ei oikeastaan olekaan.

Kauniit pionit ja Pojan koulussa kasvattama kukan taimi saivat mieleni sulamaan. Olisiko pieni taimi kenties samettiruusu? Se oli koulumatkalla tippunutkin ja mullat ja taimi levinneet pitkin pyörätietä. Ne oli sitten keräilty hellästi takaisin viilipurkkiin ❤ Toivottavasti saan sen pysymään hengissä!

Perinteinen äitienpäivälahjakorttini sisältää miestyötunteja. Saan apua pihahommiin isännältä ja Pojalta yhteensä 12 tuntia. Pojan osuus on joka vuosi hiukan kasvanut. Näillä lahjakorteilla on aiempina vuosina istuteltu pihaan kaikenlaista, tehty pari patiota ja kiviportaatkin. Eikö ole hieno lahja!

Äitienpäivä kääntyy nyt iltaan, joten en enää toivottele hyvää äitienpäivää, vaan mukavaa uutta työviikkoa!

My Mother’s Day flowers and a gift card that included 12 hours of manpower in the garden. What a wonderful gift! It was no surprise, I get this every year ❤

Pääsiäisen perinne

Ajattelin, että tänä vuonna en julkaise enää kuvia pääsiäisen aamupalalta. Kuvat kun tuppaavat olemaan niin samanlaisia joka vuosi. Mutta perinne on perinne, vaikka vaatimatonkin, ja perinteitä tulee ylläpitää.

Kymmenvuotiaalle piti vielä piilotella munia ja vihjeet munien löytymiseksi laitettiin munakennon sisälle. Tänä vuonna näin vaivaa, että löysin sellaisia pääsiäismunia, joista ei tule krääsää talouteen. On se kivaa kun vielä saa näitä tällaisia munajahtijuttuja keksiä ja lapsi on mukana juonessa.

Nämä kuvat nähtyäni, päätin kaksi asiaa. Tarvitsemme uuden kerniliinan eli vahakankaan keittiön pöydälle. Tämä on jo kulahtanut ja alun alkaenkin liian kapea. Tilasin jo uuden.

Toinen havaintoni on, että haluaisin tuohon seinälle jonkun ihanan, värikkään, aidon ja ison taulun. Olen tykännyt aivan valtavasti Marimekon Vatruska-kankaasta tehdystä kangastaulusta, mutta se on ollut tuossa jo ainakin kahdeksan vuotta. Ehkä on aika kokeilla jotain muuta. (Ja kyselijöille, en silti aio myydä taulua, enkä kangasta, olen suunnitellut sitä muuhun käyttöön.)

Tähän onkin hyvä päättää tämä pääsiäinen. Huominen työpäivä on jo minulla alkanut ja ajatukset työasioissa. Tsemppiä kaikille tulevaan viikkoon!

Our Easter tradition is proper breakfast on Easter Sunday. Something special, Easter eggs and time to be together, not hurrying anywhere.

Huomenta keittiöstä

Huomenta tosiaan! Todella pitkään aikaan minulla ei olekaan ollut näitä aamuhetkiä keittiössä yksin. Ennen saatoin herätä pari tuntia ennen muuta perhettä ja viettää aikaa keittiössä hörppien kahvia ja viettäen omaa aikaa.

Tänä aamuna, pitkäperjantaina, minulla olikin yllättäen taas tämä hetki. Keittössä oli valoisaa, oli vapaapäivän aamu, minä virkeänä ja vain kissa seurana.

Otin vihdoinkin kunnolla esiin lehden, joka ilmestyi jo reilu kolme viikkoa sitten. Tähän Unelmien Talo&Koti -numeroon on eksynyt meidänkin koti. Aina se on aika jännittävää nähdä oma huusholli toisen silmin. Tällä kertaa patsastelen itsekin pinkissä(!?) asussa kuvassa. Hui! Ensi vilkaisuilla olin kauhuissani ja oikeastaan siitä syystä selasin lehden vasta nyt paremmin läpi.

Frida otti kauniit kuvat ja niistä parhaat näkyvät hänen Instagram-tilillään @visualaddictfrida.

Varsinainen kuvauspäivä oli jo vuosi sitten, joten kuvat tuntuivat itsestäni jo hiukan vanhoilta. Päivä Fridan ja Suvin kanssa oli mukava kokemus ja opin itsekin paljon päivän aikana.

No niin, lehti on luettu ja nyt voi taas keskittyä ansaittuihin pääsiäisvapaisiin. Kyllä olinkin tauon tarpeessa! Nyt, tämän päivän huilin jälkeen, tuntuu jo kuinka veri kiertää aivoissakin paremmin.

Hyvää pääsiäistä teille kaikille!

Today I had a moment by myself. I finally read the magazine that was published already three weeks ago. Our home is in it and it was quite exciting, almost scary, to see the pictures and read the article. Well, now it is done and now back to spend peaceful Easter days. Have a lovely Easter every one!