Hyvää juhannusta!

Juhannusruusut olivat tänään kukassa kun tulin kotiin! Ei ole niiden voittanutta, se on ehdottomasti kaunein ja viehättävin kukka tai pensas maapallolla.

Hyvää juhannusta!

Lovely midsummer to you!

Vesille

Yksi perinne on ja pysyy. Vene lasketaan vesille juhannukseksi. Tapahtumassa on usein kyläjuhlan tuntua, kun veneverstaan mökkinaapurit kerääntyvät joukolla antamaan ohjeita ja ihmettelemään tapausta. Kesä toisensa jälkeen. Tänä vuonna yksi pappa juoksi vielä paikalle, kun vene oli jo saatu matkaan.

Tällä kertaa ihmettelijöille oli viihdykettäkin tarjolla kun vene pääsi laskuvaiheessa lipasahtamaan irti köysistä ja tuuli  painoi veneen todella nopeasti irti rannasta. Isäntä siinä hädissään otti rannasta lähimmän soutuveneen ja lähti perään. Soutuveneessä oli onneksi tappi paikoillaan, mutta vain yksi airo! Gondolieeriksi muuttunut isäntä sai sillä veneen kiinni, mutta yhdellä airolla veneen hinaaminen vastatuuleen oli vähän liikaa. Vene oli jo aika kaukana, kun isäntä sai hilattua itsensä veneeseen, kiinnitettyä ”pelastusveneen” perään ja startattua moottorin. Pikkuapulainen jännitti rannalla niin ettei ollut pöksyissään pysyä.

Isäntä  ja ukki pääsivät veneellä matkaan. Minun tehtäväni näissä talkoissa on ollut toimia autokuskina. Niinpä me Pikkuapulaisen kanssa ajoimme mökille odottamaan veneilijöitä tulevaksi. Koska päivämme oli pitkälti odottelua, siinä ehti aikansa kuluksi kuvailemaan voikukan puhallusta, apiloita ja alppiruusuja…

Tällaisen vanhan veneen kanssa voi sattua mitä vaan (meripelastusseura on hinannut meidät satamaan kerran, potkuri on tippunut järven pohjamutiin kerran, öljy- ja pakoputkiongelmia on ollut useasti…), joten kesän ensimmäinen onnistunut matka on aina pienten hömpsyjen arvoinen. Kahvihetki veneessä onnistuneen laskun jälkeen kuuluu parhaisiin kesämuistoihin.

Tämä oli hyvä aloitus juhannusviikolle.

We bring our boat to the lake always by midsummer. It’s a small happening for the neighbours and of course to ourselves.

Pääosin valkoista

Myös puutarhan hoito tekee sielulle hyvää. Saan ajaa nurmikkoa niin paljon kuin haluan. Se on kivaa se. Numikon leikkuu on todellakin yksi mielipuuhistani. Vastaleikatun ruohon tuoksu, hyötyliikunta, omat ajatukset ja siistiytyvä piha. Samalla voin tarkkailla kuinka marjapensaiden kukat kehittyvät tai kuinka kärhöt ovat selvinneet talvesta ja alkaneet kukkia huomaamattani, miten herneet itävät kasvulaatikoissa ja kuinka alppiruusujen nuput muuttavat väriään sekä miettiä, miten estäisi jäniksiä katkomasta reittiä meidän pensasaidan läpi. Nautin!

Kesäkuussa pihalla on ollut huumaava tuoksu. Ihanasti tuoksuvat ja kukkivat pihasyreenit ja norjanangervot –  tai morsiusangervot,  kummasta mahtaa olla kyse vai onko sama asia? Onneksi pidin pääni, enkä antanut hävittää etupihan syreenipuskia viemäriremontin yhteydessä. Vähän aikaa syreenit ovat olleet aika riukuja, mutta vähitellen ne siitä virkistyvät. Etupihan patio onkin muuttumassa oikeaksi syreenimajaksi.

Valkoinen näkyy tämän kesän kesäkukkavalinnoissakin ja kaikkialla muuallakin  pihassa. Pikkuriikkisen on päässyt keltaista mukaan, marketoissa. Aiemmin en ole niistä jostain syystä niin välittänyt, mutta nyt olen yhtäkkiä aivan rakastunut niihin. Sain pari eri kokoista markettaa työkavereilta muistamisina ja itse ostin jokusen lisää. Kesäkukkana marketta on vaatimaton, kaunis, aurinkoinen, näyttävä – kaikkea yhtä aikaa.

Olen yrittänyt pitää pihassa jonkinlaista värikoodia: valkoista ja vähän vaaleanpunaista tai sen eri vivahteita, pikkuriikkisen sinistäkin kelpuuttaisin. Vaikeaa se kyllä on. Edellisten asukkaiden istutuksia ei noin vain viitsi hävittää ja avulias äitini tuo aina välillä kaikenlaista kyselemättä sen enempää.  Joten eipä värisuunnitelmani kovin hyvin ole onnistunut 🙂

Alunperin minun piti olla lomalla koko kesäkuu. Toisin kävi ja olen ollut tähän asti töissä. Toimenkuvani ja työpaikkani muuttuu ainakin vuodeksi, joten kiirettä ja haasteiden haltuunottoa on riittänyt. Ehkäpä juhannuksesta sitten jo lomalle. Olen kuitenkin muutamana päivänä työskennellyt kotona ja ottanut aamut hitaasti. Kauniista ja aurinkoisesta aamusta on otettava ilo irti, silloin kun sellainen on – aamukahvi, Aamulehti ja sudoku patiolla kaikessa rauhassa, niin päivä lähtee hyvin käyntiin.

Työkiireistä huolimatta on se vaan ihanaa kun on kesä!  Ja nyt viikonlopun viettoon!

I’m so glad it is summer! And weekend!

 

Sielu lepää

Kesäkuussa sielu lepää. Luonto on niin kaunis!

Viikon takainen sunnuntaiaamun kävelylenkki melkein meidän takapihalta lähtevälle luontopolulle ja lintutornille sai kropan lomamoodiin vaikka loma ei ihan vielä alkanutkaan.

Kuvitelkaa lintujen laulukonsertti, huumaavat tuoksut ja vielä kaiken huipuksi kirkonkellojen kumina, joka saatteli meitä polkua pitkin. Voiko enää parempaa virkistystä sielulle toivoa!

Sielun rauhaa myös teille ja mukavia kesäisiä hetkiä!

Nature has a healing impact to my soul. Pictures were taken on the riverside close to our house. Lovely and healing summer moments to you also!

Tuolit vain puuttuvat

Myin hetken mielijohteesta viime syksynä meidän terassikalusteet Torissa. Pöytä ja tuolit menivät niin nopeasti kaupaksi, että en ehtinyt juuta sanoa. Tilanne tuli yllätyksenä, vaikka itse kalusteet myyntiin laitoinkin. En ollut yhtään miettinyt mitä tilalle. Puumajan tupareitakin jouduttiin viettämään lainakalustein.

Talvi meni ihmetellessä. Mikään kaupoista löytyvä ei oikein tuntunut kolahtavan. Aloin jo katua, että myin vanhat pois. Vaikkakin vanhat kalusteet olivat kyllä todella raskaat, kömpelöt ja liian romanttiset. Kyllästyin myös jynssäämään valkoisia kalusteita puhtaaksi, meillä kun ei ole katosta terassin päällä.

Kesäkuu tuli, vihreys, tuoksut ja kukkaset. Mutta ei terassikalusteita! Ajatuksena minulla oli sellaiset nopeasti pois kerättävät ja pienessä tilassa säilytettävät kalusteet. Ajattelin, että jos olisi pöytälevy, jonka saisi seinän viereen talvisäilytykseen, siten että se ei veisi lattiapinta-alaa juuri ollenkaan. Jalat olisivat erikseen ja kokoontaitettavat tuolit.

Vähän tästä kotona vihjailin ja näytin pari inspiraatiokuvaa erilaisista lankkupöydistä. Isäntä tarttui koukkuun ja puhui työkaverilta tukevaa lankkua pullovaihtokaupalla. Ja tekaisi yhtenä iltana pöytälevyn. Pukkijalat Ikeasta eivät olleet hinnalla pilattu. Ja pöydästä tuli hieno!

Ajatuksena olisi, että se saa ränsistyä ja harmaantua ilmojen armoilla vapaasti. Puu on ikävä kyllä koivua, joten katsotaan kuinka käy. Sudin vielä pinnan puunsuoja-aineella, mutta jos pöytälevy lahoaa ajan kanssa, ei tästä silti kovin suurta rahallista menetystä tullut. Pöydän hinnaksi tuli noin 50 euroa jalkoineen.

Mallailin tuohon vielä meidän olemassa olevia tuoleja. Ehkäpä hankin lisää jotain samankaltaista, niin tarvittaessa saadaan pöydän ympärille mahtumaan 10-12 henkilöä. Tuolit ovat sopivan kevyitäkin ja säilyvät pienessä tilassa.

Seuraavaksi ehkä terassin kohennusta. Tai sitten vasta ensi kesänä. Haluaisin niin epätoivoisesti erilaiset kaiteet ja vähän rimoitusta tuon terassin ympärille. Parvekkeen metallikaiteetkin on vielä maalaamatta. Ulkona silmäni selvästi tottuu epäkohtiin helpommin kuin sisätiloissa.  Kyllä siitä kiva vielä tulee…

Kuvat on otettu yhdeksän jälkeen illalla. Rakastan valoisia kesäiltoja!

My husband made us a table for terrace. He got some wood from his work mate and legs for the table I got from Ikea. Now we only do not have any chairs.