Kevättä keittiöön

Minulle on tullut keväisin tavaksi tuoda kevättä keittiöön yrteillä. Kun kevät on tarpeeksi pitkällä ja yrtit eivät enää viihdy keittiössä, siirrän ne yrttimaalle, eli vanhaan kottikärryyn keittiön ikkunan alle. Yrtit tuovat keittiöön ihanan tuoksun ja keväisen fiiliksen. Tänä vuonna kaivoin esiin valkoisia ruukkuja. Suurin osa mustista oli jo käytössä. Erilaiset valkoiset ruukut näyttävätkin rivissä aika kivalta.

Huomasin myös, että jokaiseen ruukkuun liittyy jonkinlainen muisto. Toinen vasemmalta, vanha valkoinen arabian ruukku, muistuttaa koronakeväästä vuosi sitten. Kotikoulusta ja siitä kaikesta säätämisestä töihinkin liittyen. Yrtit, pelargoniat, kukkaruukut ja sen sellaiset saavat minut palautumaan paremmin kuin mikään muu. Ruukun ostin Tori.fi:stä muutaman mustan samanlaisen mukana.

Yrttien sekaan sulautuu myös värinokkonen. Minulla värinokkonen nippa nappa selviytyy talvien yli. Jäljelle jääneestä nokkosesta saa keväällä nopeasti juurrutettua pistokkaat ja istutuksen jälkeen se kasvaakin vauhdilla. Värinokkonen on äidiltä aikoinaan saatu, joten kuva siitä sopiikin äitienpäivän illan postaukseen.

Rosmariinille ei löytynyt enää sopivaa ruukkua, joten sujautin sen tuohon puuhellan päällä olevaan vapaaseen kippoon. Siinä se tuoksuu, kunnes siirretään muiden muassa ulos. Yleensä istuttelen yrttikottikärryn vasta kesäkuun puolella.

Mukavaa äitienpäivän iltaa ja uutta työviikkoa!

I like to bring some herbs to kitchen to feel the spring. Herbs make kitchen smell fresh and the greens make me feel closer to the summer. In June I will plant these herbs outside in an old wheelbarrow nearby kitchen. It’ll be my mini kitchen garden.

Freesattu kodinhoitohuone

Kyllä nyt kelpaa taas pestä pyykkiä!

Kirjoittelin aiemmin kodinhoitohuoneen päivitystarpeesta. Yhdeksän vuotta sitten rempatun kodinhoitohuoneen työtaso ja taustalevy olivat todellakin saaneet siipeensä kosteudesta ja kovasta käytöstä. Laminaatti välitilan taustalevynä ei myöskään toiminut ja vakuuttanut minua koko aikana.

Niinpä sitten yhtäkkiä tarmonpuuskassa purimme tasot ja levyt pois, tyhjäsimme kaapit, irrotimme ovet ja… Ja, sitten ihmettelimme, että mitä tilalle. Ei se niin helppoa olekaan löytää jotain nopeasti. No, nopeasti ei löytynyt, mutta kun löytyi, saatiin toimitukset kuitenkin nopeahkosti. Mikä sekään ei näytä olevan itsestäänselvyys nykyään.

Haaveilemieni kiiltävän keltaisten retrolaattojen tilalle valitsin suorakaiteen muotoista mattavalkoista laattaa. Ihan vain sen vuoksi, että samassa tilassa olevien WC:n ja suihkun seinät ovat myös samankaltaista, mutta isompaa laattaa. Vaikka valinta olikin kompromissi, olen nyt niin iloinen siististä ja laadukkaammasta ilmeestä kodinhoitohuoneessa.

Siistin ilmeen tuo myös työtaso, joka oli mielestäni oiva löytö. Nanolaminaattitaso on nyt jo käytössä osoittautunut helposti hoidettavaksi ja siistiksi. Se miellyttää yksinkertaisuudessaan myös minun silmää ja sopii mielestäni vanhojen kaappien kanssa niin hyvin yhteen, kuin olisivat alun perinkin yhteen suunniteltu. Sen samettinen pinta on vanhaan kiiltävään tasoon verrattuna huikea edistys.

Kaapit ovat siis yhdeksän vuoden takaa, samoin lattia. Työtaso ja välitilan laatat ovat uutta. Vanha kristallikruunu katosta sai väistyä ja kannoin kellarista tilalle vanhan punaisen retrolampun. Se on siellä odottanut useamman vuoden sopivaa tilaisuutta tulla käytetyksi. Koska en saanut kiiltävän keltaisia retrolaattoja, päätin ostaa pari keltaista pyyheliinaa piristämään päivää. Keltainen jakkara meillä oli ennestään ja netistä tilaamani pyyhkeet ovat tismalleen saman väriset kuin jakkara. Mikä tuuri!

Remppa venyi lopulta melko pitkäksi, koska päätösten tekeminen oli vaikeaa, päätettiin tehdä kunnon kosteusmittaukset varmuuden vuoksi, piti löytää paikka, missä toimitukset eivät kestäneet kuutta viikkoa ja remppa laajeni lopulta myös suihkutilan puolelle. Suihkussa tehtiin siis pientä päivitystä myös. Lattia laatoitettiin uudelleen, silikonit uusittiin ja saumoja myös vähän entrattiin. Vielä haluaisin WC:n ja suihkutilan tehoste-raidat (näkyy vanhassa postauksessa) pois. Emme alkaneet kuitenkaan laatoittamaan koko tilaa uudelleen. Voisikohan ne maalata yli valkoisella? Onko kenelläkään kokemusta, että maalaa vain jonkin alueen laatoituksesta?

Tällainen tästä sitten tuli. Vaikka kompromisseja tehtiin, olen tyytyväinen. Minulle tärkeää on siisti ilme, siivottavuus, toimivuus ja se, että saan tavarat pois pöydiltä ja näkyvistä. Olen tyytyväinen.

We did some updating in our laundry room. Cabinets are nine years old but still ok. We did change the work top and background of the working space. I had to do a few compromises while choosing the material because the old cabinets and shower tiles. But it looks much more fresh and clean now. I’m satisfied.

Melkein kesä

Ja yhtäkkiä onkin melkein kesä. Illat ovat jo pitkiä ja puutarha heräilee pikkuhiljaa. Kuten minäkin.

Olen ehdottomasti kevätihminen. Ikään kuin heräisin talviunesta, tai vähintäänkin horroksesta. Veri alkaa kiertää ja ajatus luistaa paremmin. Talvisin minua usein vaivaa jonkinasteinen aivosumu ja saamattomuus. Tänä viikonloppuna huomasin, että niistä ei enää ollut tietoakaan.

Lauantain työpäivästä huolimatta tein tänä viikonloppuna enemmän asioita kuin kahtena edellisenä kuukautena. Talvivaatteet on lajiteltu, pesty ja pakattu varastoon. Remppa ja remppasiivous ovat lähes valmiit. Sortteerasin ison läjän papereita ja laitoin paperit valmiiksi veroilmoituksen tekoa varten. Haravoin, leikkasin pensaita, ruokin perheen ja tarjoilin lapsille mehut ja pullat ulos. Ehdin myös pelata lapseni kanssa Minecraftia ja loikoilla sohvalla. Ennenkuulumatonta!

Lapset (oma ja naapurin) ovat viime viikon ajelleet meidän taloa ympäri mönkijällä. Olin ilmeisesti vielä puolihorroksessa kun en reagoinut siihen mitenkään. Ajattelin vain, että onpa lapsosilla kivaa. Tänään vasta heräsin siihen, että meidän nurmikko alkaa olla aika surullisessa kunnossa. Ajoin sitten heidät tuohon viereen pellolle ajelemaan. Siis haloo, miksi en heti heitä sinne ohjannut! Peltohan on tuossa vieressä.

Pidentyvät illat ovat keväässä parasta. Ei pelkästään talviunesta herääminen ole syy siihen, että ehtii kaikkea enemmän.

Ai niin, kaikkien edellä mainittujen lisäksi ehdittiin kantaa pihakalusteetkin terassille ja etupihan patiolle. Kuvassa näkyy myös uudet kauan harkitsemani ja haaveilemani lepotuolit. Tilasin ne jo loppukesästä, mutta viivästysten vuoksi ne tulivat vasta lokakuussa. Pääsivät siis vasta nyt ulos ja käyttöön. Onhan ne nyt tyylikkäät. Isäntä ei ollut vakuuttunut, mutta minä tykkään.

Myös tuolikaksoset kannettiin omalle paikalleen. Maalaisiko ne vai jättäisikö tuollaisiksi? Enpä tiedä. Kaksoset tuovat kuitenkin kivasti terassille rosoisuutta, mikä minusta kuuluu vanhan talon miljööseen.

Miten teidän viikonloppu meni? Onko muillakin ollut vauhti päällä?

It was suddenly almost summer. Warm and sunny weekend made me to wake up from hibernation. I did all sorts of renovating, laundry, cleaning, cooking, gardening and I’m not even tired. Long and light evenings are the best!

Pääsiäisaamu

Heräsin tänä aamuna tapojeni mukaan aikaisin tekemään pääsiäissunnuntain aamupalaa. Menneinä vuosina olen saanut viettää nämä aamuhetket yksikseni ja meditoida kattamalla kaikessa rauhassa pöytää. Nyt seurakseni lyöttäytyi ensin Siiri-kisu ja sitten Poika. Lopulta isäntäkin.

Siiri-kisua piti vähän kouluttaa, että ei olisi vallan tanssahdellut pöydällä ja vihreäruutuisella pöytäliinalla. Liinan kaivoin unohdettujen pöytäliinojen kätköistä tuomaan pääsiäiseen sopivaa väritystä. Muistin, että minulla olisi ollut keltaruutuinen liina, mutta sellaista en kuitenkaan löytänyt. Vihreällä sitten tähän aamuun.

Minun kattaessa ja kissaa kouluttaessa, Poika halusi tehdä perinteiset munamaalaukset. Isäntäkin innostui maalailemaan ja tietysti minunkin oli oma versioni tehtävä. Saatte arvata, mikä näistä on kenenkin tekemä.

Aamupalahan ei varsinaisesti poikkea mitenkään meidän normaalista sunnuntaisetistä. Smoothiet, leivät ja sen sellaiset. Ihan perusjuttu. Paitsi tietysti munat, niitä meillä ei yleensä ole. Ei tavallisia munia, eikä suklaamunia. Perusaamupala siis, mutta pääsiäisen väreissä.

Vähän jälkeenpäin nauratti tämä viritelmä ja kuvat. Huomaa, että keittiössä ei ole ollut ihan yhtä rauhaisaa kuin aiempina vuosina pääsiäisaamuina. Munat ovat munakupeissaan vinksallaan, keltainen liina olisi ollut kivempi, pöytäliina rempsottaa, kisun takana huomion vie johtoröykkiö ja kaikenlaista muuta pientä. Eipä mitään, julkaisen nämä silti.

Julkaisen ihan vain siitä ilosta, että meillä oli mukava aamupalahetki ja munat maistuivat hyviltä. Mukavaa pääsiäissunnuntain iltaa!

Our breakfast on this Easter Sunday looked like this. My morning was not that peaceful than usually with kitten jumping to the table and our son painting Easter eggs. Photos are bit funny. Quite sad table setting with eggs falling sideways in eggcups. But we had a lovely breakfast and good start of the day.

9 vuotta!

Meidän poika on 9-vuotias! Miten se on mahdollista? Mihin aika on mennyt? Ihan uskomaton juttu.

Tänään joka tapauksessa on vietetty synttäreitä. Pispalalainen perinnekakku (=masikkabanaanikermakakku) on kuulemma ihan tylsä. Toiveena oli porkkanakakku ja sen Poika sai. Yhdeksän kynttilän kera.

Ukin ja Mummin vierailussa kattaus oli pääsiäismäisen hempeä. Kaivoin vanhan Marimekon liinankin esiin, että sain vähän väriä tämän vuoden vähäeleiseen pääsiäiseen.

9-vuotissynttärijuhlallisuudet jatkuvatkin koko pääsiäisen, kun vieraita piipahtelee pienissä erissä. Muutamia kavereitakin on kestitty yksitellen, joten kattauksesta toiseen mennään. Osa kavereista piipahtaa vielä pihaleikeissä ja herkkupöytä katetaan etupihan patiolle, johon kannettiin kalusteet eilen valmiiksi.

Hauska tapa tämä koko pääsiäisen kestävä synttärivastaanottokin on, mutta toivottavasti ensi vuonna päästään jo vähän järkevämpään tapaan keitellä kaikille kahvit kerralla.

Mukavaa pääsiäisen jatkoa teille ❤

We have been celebrating our son’s 9th birthday today. Only grandparents visiting this time.