Lumihiutaleet

Viikko sitten viikonloppuna isännän ehdotuksesta poikkesimme Tampereen keskustaan peräkonttikirppikselle. Tämä olikin meidän ensimmäinen kokemus kyseisestä tapahtumasta. Väkeä oli niin paljon, että minun keskittymiskapasiteettini ei riittänyt juuri mihinkään muuhun kuin perheen perässä maleksimiseen.

Pikkuapulainen kyllä heti rekisteröi jo kaukaa itselleen mieluisan autoradan. Omat rahat Pikkuapulaisella eivät ihan ostokseen riittäneet, joten hetken harkittuamme jokainen meistä osallistui siihen vitosella. Nyt meillä on olohuoneessa jättisuuri uusi sisustuselementti, autorata. Kuinkahan kauan sen on tuossa oltava, ennen kuin uskaltaa ehdottaa sen pois keräämistä!

Hetkellisen ihmarin (=ihmiskammo) ja puoli tuntia kestäneen jalkakrampin helpotuttua tein itsekin lähes viimeisestä peräkontista pienet ostokset. Hauska löytö oli alkuperäispakkauksessaan olevat kuusi kappaletta Riihimäen lasin Lumihiutale juomalaseja. Eivätpä ne paljoa maksaneet ja ovat mukava muisto omastakin lapsuudesta.

Mukava tapahtuma tuo Moron peräkonttikirppis.

Hyvää viikonloppua!

Flea market find from last weekend. Old glasses in original cover. I remember these from my childhood. Have a nice weekend!

Taimi ja Hilma

Taimi ja Hilma ovat saaneet uudet vaatteet! Ja nimet. 50-luvun nojatuolit, joiden värin valintaan sain apua sekä blogin että Instagramin kautta, kotoutuivat tänään.

Kuinka upeat näistä melkein roskiin joutuneista vintage tuoleista kehkeytyikään! Kiitos vielä kaikille värin kanssa auttaneille. Vaikka mielipiteitä oli melkein yhtä monta kuin kommentoijaakin, oli kommenteista tosi paljon apua. Itse asiassa vielä matkalla verhoilijalle luin kommentit ja tein päätöksen niiden pohjalta. Samoin kiitos niille blogin lukijoille, jotka auttoivat selvittämään kenen suunnittelemista tuoleista on kyse. Suurkiitos myös Katriinalle, joka vinkkasi minulle parhaan verhoilijan.

Vielä on hiukan epäselvää mihin nämä Gastone Rinaldin suunnittelmat tuolit kotona sijoitan. Taimi ja Hilma ansaitsisivat arvolleen sopivan paikan. Se on selvää, että jos kannan ne olohuoneeseen, siellä pitää tehdä jonkun verran muutoksia, ennen kuin tämä kaksikko solahtaa sinne luontevasti.

Tuolienhakureissusta kehkeytyikin päivän mittainen sisustusmatka Turkuun. Pari Kukkapuron tuolia kulkeutui samalla reissulla verhoilijalle entrattavaksi, kierrettiin katsastamassa Turun parhaat kirpputorit ja tietysti rupateltiin. Itse asiassa rupateltiin niin paljon, että ajettiin navigaattorista huolimatta kolmesti (vai oliko se neljästi) harhaan. Lounaspaikkaa etsiessämme missasimme jälleen yhden risteyksen ja kääntöpaikalla törmäsimme yllättäen city-kettuun. Todellakin! Kiitos seurasta @riina.koo !

My vintage chairs have got new clothes. I think that the color choice is quite interesting. Now our living room needs some changes before these two midcentury chairs are going to fit in.

Meillä on sohvapöytä!

Onpa hienoa nostaa illalla jalat sohvapöydälle 🙂

On kätevää kun voin sohvalla pötkötellessäni ja sudokua täytellessäni ojentaa käteni ja laittaa silmälasit sohvapöydälle. Ja kuinka kivaa onkaan laskea illalla punaviinilasi sohvapöydälle. Asetella siihen pihalta poimittuja kukkia. Laittaa sisustuslehdet nätisti odottamaan rauhallista hetkeä.

Nyt meilläkin on se! Aikas pitkään on oltu ilman. Myin aikoinaan arkkupöydän pois ja Pikkuapulaisen ollessa pienempi emme tarkoituksella halunneetkaan pöytää. Pari vuotta olen nyt kuitenkin jo enemmän tai vähemmän aktiivisesti haeskellut sopivaa pöytää olohuoneeseen (edelleen ongelmahuone).

Kuten minulla aina, jotkut asiat ottavat aikaa. Tarvitsen paljon aikaa jahkailuun. Ja kuten sanottu, kyllä sen sitten tietää kun sopiva tulee kohdalle. Joskus se kestää vähän kauemmin.

Kun näin tämän pöydän torissa myynnissä 15 eurolla, lähetin isännän oitis hakemaan sitä. Tummanruskea pöytä oli hionnan ja uuden pinnan tarpeessa. Lisäksi se ei sopinutkaan olkkariin, ainakaan sellaisenaan. Se näytti aivan liian isolta ja korkealta. Tuumailin sitten, että katkaistaan jalat – ei siitä ainakaan kovin isoa rahallista tappiota tulisi jos pöytä menisi pilalle. Seitsemän senttiä jaloista pois ja pöytä ei enää näyttänytkään liian isolta. Itse asiassa pöytä näyttää lyhyemmillä jaloilla muodoltaankin paljon paremmalta kuin alkuperäinen. Lähtötilanteesta en huomannut ottaa valitettavasti kuvaa.

Seuraava jahkailun aihe oli pöydän väri. Jos se olisikin ollut hiukan vaaleampaa puuta, se olisi saanut olla sellaisenaan. Tai joka tapauksessa se olisi tarvinnut hioa ja pintakäsitellä uudelleen mutta väri olisi saanut jäädä. Konsultoin ystäviäni väriasiassa, kokeilin kuvankäsittelyssä mikä olisi kiva, jahkasin ja jahkasin.

Kaiken jahkaamisen huipennukseksi valitsin lopulta vaaleanharmaan, josta en ollut kenenkään kanssa keskustellut enkä kokeillut kuvankäsittelyssä. Yhtäkkiä vain päätin, että sillä mennään. Väri on sama, kuin mikä meillä on keittiön liinavaatekaapissa.

Ihan kiva tästä tuli. Taidanpa mennä nostamaan jalat pöydälle. Tietysti punaviinilasin kanssa.

Mukavaa lauantai-iltaa!

I found a new living room coffee table. 15 euros and a little bit of work. It turned out quite okay.

Kiitollisena

Kiitollinen olen monesta asiasta ilman haastettakin, mutta kun taivaalta sataa -blogin Millan haaste sai minut pysähtymään oikeiden asioiden äärelle. Kiitos Milla!

Kiitollisuushaasteessa kerrotaan päivittäin viikon ajan kiitollisuuden aiheista ja haastetaan mukaan vähintään kolme bloggaajaa.

Tässäpä ote viikostani päiväkirjamaiseen tyyliin:

Maanantai

Työpäivä venyi tänään pitkäksi. Taas. Lähdin silti hyvillä mielin kotiin. Olen selvinnyt kolmesta ensimmäisestä viikosta uudessa työpaikassa kuta kuinkin kunnialla. Pidän uusista työkavereistani ja viihdyn erinomaisen hyvin. Kiitollisena olen kohdannut työelämän uudet haasteet ja mahdollisuudet. Rauhallisin mielin pystyin tekemään pitkän työpäivän vaikka Pikkuapulainen on ollut flunssassa. Ukki ja Mummi riensivät aamulla apuun ja isäntä hoiti iltapäivän. Kiitos!

Tiistai

Tulin töistä kotiin viime tipassa, että isäntä ehtisi harrastuksiin. Pikkuapulaisen mentyä nukkumaan tein vielä yhden työasian, jota päivällä en ehtinyt. Siinä välissä rötköttelimme Pikkuapulaisen kanssa sohvalla ja huilailimme pitkän päivän päätteeksi yhdessä. Pikkuapulainen katsoi Pikkukakkosen ohjelmia ja minä käväisin unen puolella. Kiitollisena Pikkukakkosesta. Kiitos myös isännälle, joka venyi taas ja laittoi Pikkuapulaisen unten maille, että minä sain työasiat hoidettua.

Keskiviikko

Tulin töistä viime tipassa hakemaan Pikkuapulaista päiväkodista. Sieltä juoksi vastaani kurainen ja iloinen lapsi. Niin kiitollinen ❤ Illalla tarkoitukseni oli kiriä työasioita kiinni parin tunnin urakalla, mutta laittaessani Pikkuapulaista nukkumaan nukahdin itsekin. Olen kiitollinen mukavasta ja kärsivällisestä työparistani, joka seuraavana päivänä ymmärsi, etten tällä kertaa ollutkaan ihan ajan tasalla. Kiitos!

Torstai

Kiirehdin töistä kotiin, jotta ehtisin Pikkuapulaisen yleisurheilukoulun loppukisoihin edes vähäksi aikaa. Sadetakki niskaan ja ehdin puoleksi tunniksi kentälle. Tuntui olevan Pikkuapulaiselle kovasti tärkeää, että ehdin sinne pieneksi hetkeksi. Kiitollisena siitä, että asun Suomessa, missä työpäivien määrä viikossa on viisi ja lepopäivien kaksi. Voisi olla huonomminkin – sama tahti seitsemänä tai kuutena päivänä viikossa olisi vähän liikaa. Työasiat hoidettuani menin nukkumaan 00.35, väsyneenä, mutta tyytyväisenä.

Perjantai

Pitkän viikon ja päivän päätteeksi kiiruhdin hakemaan Pikkuapulaista päiväkodista. Siellä syliini kapsahti taas iloinen ja reipas poika. Miten sen nyt sitten sanoiksi kuvailisi – tuhannesti kiitollinen! Olen kiitollinen myös pikaruokapaikoista. Perjantaisin me haemme ruuan kotiin valmiina ja herkuttelemme – kerran viikossa se sallittakoon. Syötyämme isäntäkin kurvasi turvallisesti kotiiin työ-moottoripyörä-reissusta. Olen kiitollinen siitä, että viikon lopuksi meistä kaikista on ihanaa tulla kotiin. Illalla isännän kanssa suunnittelimme vielä  huomista tarvikereissua – yläkerran remontti on vihdoinkin nytkähtänyt taas eteenpäin. Jihaa!

Lauantai

Teemme taas remonttia! Lauantaiset rautakauppareissut ovat jälleen meidän harrastus hetken aikaa. Oven karmit, kynnys, laattoja, saumausainetta…. Laatatkin olisivat olleet ostoslistalla mutta laattakauppa oli kiinni! Mitä ihmettä! Ei tullut mieleenikään, että jokin kauppa on lauantaisin suljettu. Miten tuohon kauppaan kukaan ehtii kun sen aukioloajat ovat arkipäivisin klo 9-17? Olen kuitenkin onnellinen ja kiitollinen, että aloitimme remontin ja nyt on se vaihe, kun alkaa valmis näkyä.

Olen kiitollinen myös ystävistä, joilla on saman ikäisiä lapsia kuin meidän. Näin saamme Pikkuapulaiselle sentään aika ajoin leikkikaverin kylään. Kiva kun pääsit Topi leikkimään!

Sunnuntai

Mukava päivä. Pikkuapulainen pääsi ystäväperheen kanssa retkelle lähimaastoon, minä ajoin nurmikkoa ja siistin pihaa, isäntä remontoi, vähän ajelua mopolla ja mönkijällä, pyörän, mönkijän ja mopon pesua ja huoltoa, minä  tuunasin Pikkuapulaiselle pöytää… Kiitollinen ystävistä – erityisesti Pikkuapulaisen ystävistä. Kiitollinen vapaapäivistä. Kiitollinen omasta pihasta, missä voi rauhassa puuhastella. Kiitollinen näistä kahdesta ❤

Kuvituksena räpsyjä viikon varrelta.

Haastan tällä kertaa

Pauliinan

Sinin

ja

Viivin

My week. Feeling thankful!

 

Aletuolit

Isäntä hoputti minua moneen kertaan kesän mittaan ostamaan tuolit terassipöydän ympärille. Koko kesä siirreltiin tuoleja tarpeen mukaan patioiden, terassin ja parvekkeen väliä. En kuitenkaan halunnut ostaa mitään, mistä en ihan varmasti saanut fiilistä, että nämä ovat sopivat. Ajattelin, että tiedän sitten kun näen sellaiset tuolit.

Kunnes sitten poikettiin puutarhakalustemyymälän aleen hetken mielijohteesta katsomaan mökkiterassille sopivia kalusteita. Mökille ei löydetty mitään, mutta täydelliset tuolit kotiin löytyivät vihdoinkin.

Olen ollut näihin niin tyytyväinen. Kokoontaitettavat ne eivät ole, kuten alun alkaen suunnittelin, mutta menevät pieneen tilaan koska ne voi pinota päällekkäin. Ja ovat kevyet siirrellä. Isäntäkin tykkäsi, kun niissä on käsinojat. Nämä ovat juuri sellaiset helppohoitoiset ja kevyet mitä halusinkin.

Loppukesästä niitä ei kyllä ole juurikaan päästy käyttämään. Lähinnä ne ovat olleet nojallaan pöytää vasten sateessa. Pari kivaa viikonloppua tässä nyt kuitenkin on terassillakin puuhasteltu. Ja onhan kesä ensi vuonnakin.

Our new terrace chairs from the sale.