Vuosi

Mennyt vuosi. 2022. Mitä siitä sitten voisi sanoa? Maailman tilanne, sota, lakot, taudit, pandemian jälkimainingit, väsymys.

Kaikesta huolimatta ihminen jatkaa elämäänsä ja hyvää on valtavan paljon. Ihminen sopeutuu, mukautuu, tekee kompromisseja ja selviää. Ja nauttii elämästä.

Tuulentuvassa vuosi on ollut aika hiljainen. Jotain pientä puuhastelua ja kukkien kanssa hääräämistä. Ei isoja projekteja vuonna 2022. Hyvä niin.

Tietysti blogin ulkopuolella on eletty tavallista arkea, tehty töitä, käyty koulua, luettu kokeisiin, harrastettu, pesty pyykkiä ja silitelty kisua. Isännälle erityismaininta ja kiitos arjen ruokahuollosta huolehtimisesta!

Tämä blogiharrastus on minulle sellainen ”irti arjesta” -harrastus, vaikka oikeasti tykkäänkin, että ”arki on parasta”.

Vuodesta 2022 ei siis blogissa ole kovinkaan paljoa kerrattavaa. Jotain kuitenkin. Tässä kuva jokaiselta kuukaudelta muistoksi.

Paitsi ei marraskuulta. Sehän nyt ei ole kuukausi oikeastaan ollenkaan. En taida edes muistaa koko marraskuuta. Kuvia siitä ei ainakaan ole ainuttakaan.

Itselleni jostain syystä eniten tyydytystä tuotti elo-syyskuussa värkkäämämme istutuspöytä. Siitä tulee olemaan minulle oikeaa hyötyä ja iloa. Kaikista blogin kuvista tykkäsin eniten tammikuun kissasta puusohvalla katsomassa ikkunasta ulos.

Olisi kiva kuulla, mikä teitä miellytti tai ei miellyttänyt. Tai olisiko teillä jotain toiveita jatkossa?

Kiitos menneestä vuodesta ja kanssaelämisestä teille kaikille siellä ruutujen takana ❤ Ja paljon kaikkea hyvää tulevalle vuodelle 2023!

The year 2022 was quite quiet in the blog. No big projects during 2022. Little something and lots of flowers. Here is picture memory from every month. Except November. It think it is not a month. At least I cannot remember anything from November. I do not have any pictures of it either.
Happy New Year to you all!

Hetkiä

Varoitus! Tämä postaus sisältää vielä jouluisia kuvia. Jos sinulla on jo jouluähky, skippaa tämä postaus ja palaa vuoden kuluttua asiaan.

Minulla joulu kestää enemmän tai vähemmän loppiaiseen saakka. Hassua, miten eri ihmisillä nämä jutut menee. Toiset pystyttävät joulukuusen jo ennen joulukuuta ja keräävät kaiken pois tapaninpäivänä. Meillä kuusi koristellaan aattoa edeltävänä iltana tai aattoaamuna ja jouluillaan loppiaiseen saakka. Jos kuusesta ei varise neulaset sitä ennen.

Minulla on ollut jonkinasteinen valokuvaustauko tai -blokki. Tai itse asiassa myös tietokonetauko. Ja jos on taukoa tietsikalta, ei voi käsitellä kuvia. Päätin jo lokakuussa, että otan kameran käteen vasta kun se tuntuu hyvältä. No, kun lomalla aivoissa vapautuu tilaa, alkaa kivat jutut taas kiinnostaa.

Parhaat joulujutut menivät jo, mutta pikkuhiljaa olen ottanut hajanaisia kuvia, kun valo on osunut johonkin kivasti, tai on tehnyt mieli kokeilla, osaanko kuvata pimeässä. Hetkiä sieltä täältä. Ilman asetteluja tai järjestelyjä. Hetkiä sellaisina kuin ne ovat. Harjoittelukuvia.

Lumihiutaleita, auringon säteitä, kynttilän valoa, kiireetöntä tunnelmaa.

Tänään leivoin porkkanalaatikosta sämpylöitä. Niin hyvää kuin jouluruoka onkin, porkkanalaatikko on kyllä parempaa tässä muodossa. Tuli oikein makoisia sämpylöitä.

Mukavaa joulunaikaa! Kyllä, loppiaiseen saakka on lupa viettää joulua.

A few separate Christmas time pictures. Practicing to capture snow flakes, sun light, candle light and moments. Have a lovely and peaceful Christmas time. What’s left of it.

Tik tak, tik tak…

Tänä itsenäisyyspäivänä olin ajatellut palautella sosiaalista elämääni ajan tasalle ja kutsuin meille vieraita. Maanantaina sitten peruin vieraiden tulon, kun poika sairastui. Olisihan se ollut kolmeen vuoteen aika historiallista, että olisi saatu treffit kenenkään kanssa onnistumaan!

Mutta ei. Nautiskeltiin oman väen kesken ne piparit, jotka oltiin leivottu ja käpykakku, joka pojan nimipäivää varten oltiin hankittu.

Jos on sosiaalinen elämänikin ollut hiukan jumissa, niin on ollut myös blogi ja instatili. Aikani ei vain tällä hetkellä riitä ihan kaikkeen. Täällä kuitenkin ollaan! Vähän jäässä, mutta kuitenkin.

Huushollissa aika on pysähtynyt, myöskään sen päivittäminen ei ole viime aikoina ollut prioriteettilistan kärjessä. Erityisesti tänään kuulin kaappikellon tikittävän hiljaksiin tik tak, tik tak… Kyllä, näin kuulin, vaikka meillä ei edes ole kaappikelloa!

Kuvista näkyy, että mikään ei ole muuttunut. Orkideat ovat samat kuin aiempinakin vuosina, ne kukkivat takuuvarmasti jo itsenäisyyspäiväksi ja ovat aina yhtä kauniita. Joulutähti on paikallaan – tänä vuonna valot päällä vain itsenäisyyspäivänä ja jouluna.

Kisu on saattanut kyllä vielä vähän kasvaa viime vuodesta ❤

Toisaalta, miksi minkään pitäisikään muuttua tai päivittyä? Kaikkihan on hyvin. Elämme itsenäisessä maassa ja meillä on mukava koti ja rakkaat lähellä. Tämä on hyvä näin.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Lokakuu

Pakko se on myöntää, että syksy on jo pitkällä. Lokakuu puolessa välissä!

Viime viikonloppuna otettujen kuvien ihanat värit vähenevät jo ja lehdet lentelevät tuulessa maahan. Tänään näytti jo aika erilaiselta kuin pari päivää sitten.

Haluaisin vielä ehtiä ajamaan nurmikon kerran. Ja samalla saisin suurimman osan lehdistä silputtua. Jos viikonloppuna on kuivaa, tiedänpä jo ohjelman valmiiksi. Nurmikonleikkuuta.

Ensi viikolla on syysloma ja senkin ohjelma on jo valmiina. Lapsen toiveesta Heureka ja keilailua, omasta toiveestani piha, puutarha ja kaikki siihen liittyvä.

Neljä yötä lomaan ❤

It is already October! These colours of last weekend are fading already. Leaves are falling fast in this wind. Dreaming of next week holiday already. Three nights ❤

Hyvä idea?

Meillä on pihassa monta ihanaa, isoa mäntyä. Mutta, voi että niistä tulee käpyjä ja neulasia! Olen vuosia miettinyt, miten kävyt saisi tuotteistettua. Miten niistä ottaisi ilon irti? Pihasta on roudattu tämänkin kesän aikana jätesäkkikaupalla käpyjä pois. On hyviä käpyvuosia ja on erittäin hyviä käpyvuosia. Yhtään huonoa ei vielä ole ollut.

Pensaiden alle käpyjä saa hukattua, mutta tarvitaan aika paksu kerros käpyjä peittämään haluttu alue, jotta ne toimisivat katteena. Rikkaruohot puskevat koloista läpi. Muita ideoita käpyjen hyödyntämiselle?

Neulaset sen sijaan näyttävät toimivan hyvin pensaiden katteena. Näyttää ihan siistiltä ja peittävät halutun alueen aika kevyelläkin kerroksella. Sain meidän pitkän tuija-aidan alustan aikoinaan rikkaruohottomaksi männynneulasia käyttämällä. Nyt aita jo itsessään hoitelee rikkaruohot.

Tänä vuonna on taas erityisen hyvä neulasvuosi, eikä tarvitse kuin parilta neliöltä vähän haravoida, niin kottikärry on täynnä. Ei kun neulasia taas pensaiden alle. Tulee siistiä sekä nurmikolla, että pensaissa. Peitin pari viikkoa sitten jo morsiusangervon ja mustilanhortensian aluset neulasilla. Nyt kannan neulasia pensasaidan juurelle. Aika näyttää oliko tämä hyvä vai huono idea.

Onko muilla kokemusta männyn neulasista pensaiden katteena? Eli toimiiko muutenkin kuin tuija-aidan katteena? Luulisin, että happaman maan kasveille toimisi hyvinkin, mutta tietoa tästä ei ole.

Jalkauduin eilen pitkän flunssan jäljiltä vähän haravoimaan. En kyllä kauheasti lopulta jaksanut, mutta kottikärryllisen neulasia kuitenkin.