Kohti kevättä

Ulkona on mitä ihanin talvikeli, mutta sisällä alkaa olla jo kevään merkkejä. Kyllä, nyt jo tammikuussa!

Manailin lokakuussa, kun en tiennyt mihin olisin kaikki pelargoniat sijoittanut talvisäilytykseen. Vaikka vanhaa taloa asummekin, meillä ei ole sellaista ihanteellista puolikylmää tilaa, joten pelakuille on aina löydyttävä paikka sisältä. Keittiön ikkunalaudan on valloittanut kissa, kissa tykkää tarkkailla kylän raittia myös yläkerran aulan ikkunalla ja siellä on jo muitakin viherkasveja tehohoidossa. Itse asiassa vähän joka ikkunalle on hyvä jättää Siirille vapaata tilaa.

Niinpä isäntä värkkäsi meille vielä yhden ikkunalaudan alakerran itäiselle ikkunalle työhuoneeseen. Siihen en jättänyt kisulle omaa paikkaa, ettei ehdi tottua tuohonkin vahtipaikkaan. Vaikka selvästi tekisi hänen mieli myös itäisen puolen variksia tiirailla.

Aiemmin pidin meidän eteläistä keittiön ikkunalautaa parhaana paikkana talvettaa pelakuut. Saatoin kuitenkin olla väärässä. Vaikka tuo ikkunalauta onkin valoisin paikka huushollissa, siinä on lämpöpatteri alla, joten kukkia pitää kastella useammin ja myös huolehtia alta kastelusta, jotta juuret eivät kuivu.

Nyt suurin osa pelargonioistani talvehtii työhuoneessa itä ja -pohjoisikkunoilla. Työhuoneessa on lattialämmitys, joten patteri ei paahda kukkien alla ja kasteluksi riittää kierros harvemmin kuin kerran viikossa. Muutama isompi pelargonia on keittiössäkin mutta työtasolla eli ei suoraan patterin päällä. Siinä näyttää jo pukkaavaan kovasti uutta vihreää, eivätkö ole lainkaan tiputtaneet lehtiä. Hyvältä näyttää!

Leikkaan näitä piakkoin, viimeistään helmikuun lopulla. Leikkaan niin paljon kuin vain raaskin. Ja otan parhaista pistokkaat. Tällä reseptillä ainakin Mårbacka ja valkoinen isokukkainen pelargoniani jaksavat valloittaa vuodesta toiseen.

Kylläpä tuli keväinen fiilis kun huomasin uudet vihreät lehdet. Päivät alkavat pian selkeästi pidentyä ja saa alkaa miettiä pistokkaita ja muita mukavia asioita. Tästä se kevät alkaa!

I’m trying to keep my Pelargonium alive during the winter time. Only difficulty is to find enough space where they won’t dry and will get enough light. Looking good so far. And getting new green leaves already. Soon I’ll be cutting these quite a lot and then have new cuttings to plant also.

Onnea ja menestystä vuodelle 2022!

Pidin joulunajan lomaa kaikesta. Myös kamerasta ja blogista. Katselin sen sijaan seitsemän romanttista jouluelokuvaa, kuuntelin pari kirjaa, söin suklaata, yritin ulkoilla ja sen sellaista. Uusia kuvia en ole vieläkään ottanut, joten on selvästikin aika vain muistella mennyttä vuotta.

Tahti blogissa hidastui loppuvuotta kohti ja postauksia tuli tehtyä harvemmin. Se luonnollisesti näkyy kävijämäärissä. Jokaista julkaisua kohden on klikkausten määrä kuitenkin tasaisesti kasvanut. Huippua, että olette messissä!

Tämän vuoden teemoja Tuulentuvassa selvästikin ovat olleet Siiri-kissa, yläkerran sisustaminen, terassikesä ja pienet freesausremontit.

Kuluneen vuoden postauksista luetuimmaksi ylsi Vetimet. Tämä postaus oli luetuimmuusjärjestyksessä vasta kuitenkin kymmenes. Kaikki sitä suositummat postaukset ovat vanhoja, jotkut jopa useamman vuoden vanhoja, postauksia. Klikkauksia tulee blogiin eniten Pinterestin kuvista, joten tämä selittänee ikivanhojen postausten suosion. Ja uskomatonta mutta totta, edelleenkin myös vuoden 2021 suosituin postaus oli Maasta irti vuodelta 2017.

Uusi perheenjäsenemme Siiri on tietysti vilahdellut kuvissa tämän tästä. Suloinen Siiri tuli meille helmi-maaliskuun vaihteessa ja kasvoi hurjaa vauhtia tuuheahäntäiseksi neidiksi. Hän ystävystyi Pojan kanssa nopeasti, mutta sai kaverin myös robotti-imurista. Sanotaan, että kissalla ei ole emäntiä tai isäntiä – on vain palvelijoita. Ja se on niin totta. Hän on hurmannut meidät kaikki ja huijannut meidät palvelijoikseen.

Freesausremonteista kodinhoitohuoneen remppa laajenikin vähän isommaksi kuin pikkuremontti. Korjattiin edellisessä remontissa tehdyt virheet, uusittiin työtaso ja työtilan taustat. Lisäksi tehtiin laatoitustöitä myös suihkutilassa. Vaikeaa on tehdä valintoja, kun haluaisi kokonaisvaltaisen muutoksen, mutta valintojen on käytävä yksiin vanhojen säilytettävien osien kanssa. Päästiin kuitenkin kompromissiin ja olen ollut tyytyväinen lopputulokseen.

Keittiön päivittäminen aloitettiin tosiaan vaihtamalla vetimet. Uudet lankavetimet toivat odotettua muutosta, kevyempää ja talon menneisiin vuosiin sopivampaa ilmettä. Keittiön päivittäminen jatkui tapetointihommilla. Ihana Lemmikki loi keittiöön uuden tunnelman ja väripiristyksen. Ja kun kerran ryhdyttiin päivittämään, hiottiin vielä työtasokin uuden veroiseksi.

Yläkerta valmistui tasan vuosi sitten. Pojan huonetta lukuun ottamatta sen sisustaminen on ollut vuoden mittainen projekti ja vähän kesken edelleenkin. En ole halunnut hankkia sinne mitään uutta, vaan yrittänyt hyödyntää jo olemassa olevaa. Aika hyvin on siinä onnistuttukin. Olemme nauttineet yläkerran tuomasta lisätilasta ja arjen luksuksesta lisävaatekomeroiden ja yläkerran suihkun myötä.

Olen huomannut, että yläkerran aulassa pystyn jostain syystä rentoutumaan. Hyvä, että talossa on nyt paikka, jolla ei ole varsinaisesti mitään tarkoitusta. Siellä voi vain olla – ei tarvitse tehdä.

Sattuneista syistä olemme viettäneet kotona aikaa paljon. Lähes kaiken vapaa-ajan. Kesäkaudella piha, patiot ja terassi nousivat arvoonsa ja olivat hyvässä käytössä. Suunnittelemani pihatyöt jäivät kesäkuun työkiireiden ja hellekesän jalkoihin. Oli kerta kaikkiaan liian kuuma heinäkuussa huhkia pihassa. Sen sijaan varjoisalla patiolla oli mukava täytellä sudokuja. Riittääpähän ensi kesäksikin projekteja.

Vuosi 2021 pähkinänkuoressa: Tein liikaa töitä, remppasimme jonkin verran, sisustin yläkertaa hitaasti, olen nukkunut vähän, koska Siiri, puutarhatöitä tein tuskin nimeksikään. Ihan hyvä vuosi – arki on parasta.

Oikein onnellista ja soljuvaa vuotta 2022 teille kaikille!

It’s time to close the year 2021. I have been working too much, we have renovated some, we have a new family member and I have slept a little, I furnished upstairs slowly and have not done any gardening. It was a good year. I wish your next year 2022 will also be good!

Aamutähdet

Olen viime aikoina herännyt viikonloppuisin kukonlaulun aikaan. Tai pitäisikö sanoa kissanlaulun aikaan. Siiri-kissa on tottunut, että viikolla herätyskello soi 5.45, eikä tietysti erota viikonloppua arkipäivistä. Eli klo 5.45 meillä alkaa alakerrasta kuulua vaativaa käskyä, tulkaa alas! Mau!

Isäntää ja Poikaa moinen käskyttäminen ei tunnu haittaavan, mutta minä lopulta yleensä nousen ylös ja menen silmät ristissä kisun seuraksi. Niin tänäänkin. Kuuden aikaan aamulla tulee tehtyä kaikenlaista, mitä en ehkä muuten ehtisi.

Tänä aamuna muistin meidän ylijäämätapetit ja ajattelin minäkin tekaista pari joulutähteä. Näitä näkyy paljon blogi- ja instakodeissa, enkä ole itse aiemmin innostunut. Mutta nyt minulla onkin sopivaa tapettia, joten tuumasta toimeen!

Ja näin kesäinen Lemmikki-tapetti muuttui jouluiseksi tähdeksi. Ainakin näitä on helppo tehdä ja saa helposti tuotua hiukan jouluista tunnelmaa ja vaihtelua jokavuotisiin joulukoristeisiin. Pikkuhiljaa se joulu ja joulumieli tulee meillekin.

Oikein mukavaa jouluviikkoa!

Our cat Siiri wakes up at 5.45 every morning. Also at weekends. Others don’t mind, but she does not give up until I’m also awake. Well, around six o’clock I have time to do all sorts of things. This morning I remembered our left over wallpaper and decided to do some Christmas stars.

Kuin uusi

Kaupallinen yhteistyö: Tervastaso

Päätinkin jatkaa hiukan vielä keittiön päivittämistä. Yhdeksän vuotta sitten tehty valinta keittiön tasoksi on ollut ihan huippu. Monen muun asian voisin nyt tehdä toisin, mutta työskentelytasostani en luovu!

Corian komposiittimateriaalista tehty taso on helppo pitää puhtaana ja se on ollut aikaa kestävä. Meillä tasoa on monta metriä ja pelkäsin, että hieno valkoinen taso muuttuisi ajan kanssa ikävän harmaaksi ja naarmuiseksi. Ei ole muuttunut!.

Yhdeksän vuotta on kuitenkin pitkä aika ja keittiössä kulutus on suurta. Corian on materiaalina työstettävissä ja korjattavissa, joten tuumasin, että on aika tehdä yhdeksänvuotishuolto. Tason pinta ei enää ollut aivan yhtä likaa hylkivä kuin aluksi ja altaan reunaan oli tullut pienen pieniä veitsen kolhaisun jälkiä. Ei muuta kuin mies paikalle Tervastasolta ja hionta käyntiin. Hionta tapahtui siististi eikä mitään tarvinnut suojata. Koko pitkä taso tuli hiottua ja reunat kunnostettua parissa tunnissa. Se on kuin uusi!

Jos tasolle sattuisi tapahtumaan isompi haaveri, Corian materiaalina on tosiaan korjattavissa, joten ei tarvitse jännittää, jos vaikka vahingossa tuhoan tämän ja koko taso menisi vaihtoon. Meidänkin keittiön pitkä monitasoinen työtaso on työstetty paikallensa täysin saumattomasti ja tarvittaessa myös korjaus pystytään tekemään samalla tavalla.

Hmm, seuraava keittiön päivityskohde taitaa olla lattia. Vaikka muualla talossa lautalattia on säilynyt melko hyvänä, keittiössä se on saanut aikamoista kohtelua osakseen, sen maalaaminen vähintäänkin olisi jo ajankohtaista.

Kyllä kissan nyt taas kelpaa tuossa ikkunan edessä katsella kylän raitille, uusitulla, kauniiksi hiotulla pinnalla.

I decided to continue updating our kitchen. I have been very happy with work top that was my choice nine years ago. But nine years is quite a long time and now it was time to fix all the tiny hits that it has got during the years. It took two hours to polish it by Tervastaso and it looks like new again.

Marraskuu

Sain hilattua sunnuntaina itseni ehkä kolmatta kertaa pihatöihin tämän syksyn aikana. Pihainspiraatio on antanut odottaa itseään.

Kun sitten lopulta aloitin hommat, olikin ihanaa olla raittiissa ilmassa tekemässä mieluisia asioita ja soimasin itseäni, että en ole ollut enempää pihassa puuhastelemassa syyskuun jälkeen.

Tänään sain vain yhden homman tehtyä – etupihan kukkapenkit vähän siistimmiksi – joten tekemistä jäi tulevillekin viikonlopuille. Taustalla näkyvät salaojan aukaisun maakasat ja kaivurin jäljet, jotka pitäisi tasoitella ja siivota. Se urakka taitaa jäädä keväälle. Pääasia, että tukkeutunut salaoja nyt vetää.

Ehkä ehdin vielä haravoida, ehkä en. Kuvassa näkyvältä talon syrjältä lehdet ovatkin lentäneet itsestään pois. Toisella puolella riittäisi haravoitavaa.

Mieluusti leikkaisin meidän tuija-aitaa myös. Ainakin sen verran, että saisin rappujen viereen tyhjiin ämpäreihin ja keittiön ikkunan alle havut.

Vähän menee kyllä viime tippaan. Tosin, olen jonain vuonna ollut haravointihommissa tapaninpäivänäkin. Että ehkä tässä ei mitään kiirettä vielä ole.

Ajattelin napata muutaman harmaan marraskuisen kuvankin. Mutta kappas, aurinko alkoikin paistaa yllättäen. Kaikista kuvista ei tullutkaan ihan niin harmaita.

Tein myös ensimmäisen myönnytykseni joululle.

Ripustin mummin mustikanvarpukranssit jokavuotiseen tapaan molempiin oviin. Tykkään rutiineista ja siitä, että asiat toistuvat vuosi vuodelta samaan tapaan. Tässäkin tapauksessa olisin hyvin voinut julkaista viime vuosien kuvia eikä kukaan huomaisi eroa. Nämä kranssit ovat kyllä ihanat, siksi en ole halunnutkaan muunlaisia kransseja.

Meidän kellarissa on monta vuotta majaillut tuollainen valurautainen pikkuhella. Minusta se on hieno, mutta emme ole keksineet sille mitään käyttötarkoitusta ja se on lojunut viemässä tilaa ehkä kahdeksan vuotta. Lopultakin päätin, että sen on aika päästä esille. Ruosteessa se jo on muutenkin, joten ei haitanne, vaikka päätin nostaa sen ulos. Siinä on hyvä pitää lyhtyjä ja kukkasia, milloin mitäkin.

En soisi pihamme muuttuvan romupihaksi ja tarkoitus on ollut pitää systeemit simppelinä, joten aika harkiten hellaa tuohon kiikutin. Ihan en varma vielä ole, saako se jäädä. Mitä mieltä olette, hitti vai huti?

Finally I found my way outside to do some gardening. Quite late, but better late than never. At least I got to do some cleaning with flowerbeds. I also wanted to take some gray pictures of the gray garden in November, but surprise surprise, sun started to shine. Pictures were not that gray after all.