Jaettu ilo

Ihan vain poikkesin jakamaan tämän ihanuuden kanssanne. Katsokaa tätä kukintaa!

Rakastan valkoisena kukkivia puita ja pensaita. Nyt on niiden aika! Ensin pilvikirsikka, nyt rautatienomenapuu, tulossa morsiusangervo ja vielä hetken kuluttua syreenit. Ja mikä ihaninta syksyllä näissä kaikissa on kivat värit. Valkoisuutta ja väriä. Ihan täydellistä.

Kuvissa on siis meidän rautatienomenapuu tänään.

Puu kituutti pari ensimmäistä vuotta, mutta kesäveden ansiosta sitä on voinut kastella parina viime kesänä, niin tässä on tulos. Tai ainakin luulisin, että tulos on kastelun ansiota. Mene ja tiedä!

Komensin isännänkin omista puuhistaan erikseen ihailemaan tätä komeutta. Isäntä totesi, että ”Juu, on hieno.” Sitä pitää lähteä tosiaan erikseen katsomaan, kun on pihan perällä, eikä näy esim. talon ikkunoista ollenkaan. Maantielle se näkyy kyllä, jos huomaa sieltä katsoa.

Rautatienomenapuu on oikeastaan vain koristeomenapuu. Omenat ovat pieniä eivätkä hääviä syötävää. En ole tarkoituksella halunnut pihaan mitään paljon satoa tuottavia kasveja. En koskaan syksyisin ehtisi kuitenkaan korjata satoa ja sitten harmittaa jos marjat ja hedelmät jäävät hyödyntämättä.

Nautin vain nyt tästä visuaalisesta puolesta. Nauttikaa tekin.

Our backyard apple tree today. Enjoy the beauty.

Kesävesi

Kroppani on aivan hellänä, jäykkänä ja jumissa. Jalkapohjiinkin sattuu. Minilomani kaksi viimeistä päivää olen huhkinut pihassa antaumuksella. On ollut ihanaa!

Olen istutellut jo kesäkukkia, raivannut vanhoja syreenipensaita, siivonnut patioita, kantanut pelargonioita ulos, istutellut niitä uudelleen, levittänyt multaa, kitkenyt rikkaruohoja, leikannut nurmikkoa. Juossut kilpaa kevään kanssa.

Olen ehtinyt paljon ja silti en juuri mitään. Kun katseeni käännän, näen keskeneräisiä projekteja. Pääni on täynnä ideoita, joita haluaisin ehtiessäni toteuttaa.

Parasta on, että saimme eilen kesäveden taas toimimaan. Yes, yes, yes! Nyt voin kastella surutta. Vesi tulee läheisestä joesta ja taitaa olla sen verran ravinnepitoista, että kukat ja kasvit tuntuvat tykkäävään.

Aloitin jo kesäkukkien istuttamisenkin.

En osta koskaan amppeleita valmiina. En pidä niistä muoviruukuista, missä ne myydään. Muoviastiat pilaavat koko kauniin kukka-asetelman. Ostan kukat taimina ja rakennan niistä itse amppelin.

Tänä vuonna minuun iski jokin nuukuus petunioiden kanssa. Taimet olivat vielä melko pieniä ja kalliimpia kuin aiemmin. Ja kahden kappaleen tarjouksessa. En sitten raaskinut ostaa kolmatta, koska olisi pitänyt ottaa turha neljäskin. Ajattelin, että kai se kaksikin riittää. Vähän tuli vaatimaton amppeli, mutta eiköhän se tuosta vielä komistu.

Kesävesi mahdollisti patioiden kunnon huuhtelut pölystä, istutuspöydän pesun talven jäljiltä ja viime kesänä istutetun pilvikirsikan kastelun. Puu ei lähtenyt kauhean hyvin kasvamaan ja sai heti istutuksen jälkeen jäniksen hampaista varteensa. Mutta on kuitenkin vielä hengissä ja teki ihanat kukat. Ehkäpä se tuosta virkoaa vielä.

Huomenna suuntaamme mökille laskemaan laituria ja pitämään sielläkin puuhapäivä. Kyllä sitten taas kelpaa istua tietokoneen ääressä tuleva viikko.

Busy two days in the garden. I’m happy. We got our summer water working as well. Water comes from the river and plants seems to like it. Tomorrow busy day at summercottage.

Kevään kuningatar

Minulla on nyt pieni miniloma ja tänään oli tarkoitus pihatöihin. No, taisin olla vähän väsy, kun päivä menikin haahuiluksi ja päikkäreiden ottamiseksi. Ainoa pihatyöni oli se, että kastelin pelakuut. Osa niistä on jo ulkona, osa vielä sisällä. Ja otinhan sentään kuvia sateenvarjojalavasta. Kyllähän tässä jo yhdelle lomapäivälle on riittävästi puuhaa.

Otsikolla en tarkoita itseäni, vaan meidän etupihan kuningatarta. Sateenvarjojalava on kaunis eri vuodenaikoina, mutta erityisesti nyt keväällä. Varsinainen katseenvangitsija.

Upea puu, jos nyt ei lasketa kesän kirvoja. Muuta istutusta tuo etupihan kulma ei kaipaakaan. Hyvää jalavassa on sekin, että se on sen verran matala, että se ei ole meidän tuulitunnelin tuulesta moksiskaan.

Tänäänkin tuuli niin, että saan huomenna kerätä juuri siivoamastani pihasta uudelleen risut ja roskat. Olisin tänään ottanut muitakin kuvia, mutta tuuli sen verran paljon, ettei kuvien ottamisesta tullut yhtään mitään.

Ihanat keväiset kuningatarkuvat halusin jakaa teillekin. Mukavaa keväistä helatorstaita ja puutarhaviikonloppua!

Viherrystä

Pihalla nurmikko kasvaa jo hurjaa vauhtia. Sen saa ajaa ensimmäisen kerran viimeistään jo ensi viikonloppuna. Sen lisäksi meillä vihertää ympäri taloa.

Pelargoniat ovat puskeneet uutta vauhdilla. Joka vuosi ihmettelen sitä kasvutehoa, mikä niissä keväisin alkaa. Pistokkaat ovat kaikki juurtuneet hyvin ja pieniä nuppujakin on jo vanhemmissa yksilöissä tulossa. Ihan vielä ei niitä uskalla ulos viedä, melko pian kuitenkin.

Sen vuoksi niitä onkin ympäri taloa sopivissa paikoissa. Kuten nyt tässä portaikossa esimerkiksi. Siinä ne saavat valoa hauskasti peilin kautta.

Keväisin minussa herää, kuten säännölliset lukijani ovat huomanneetkin, pelargoniahulluuden lisäksi yrttien mieliteko. Himoitsen niitä sekä ruokaan että visuaalisesti. Ruuassa maistuu heti kesä, kun lisää hiukan tuoreita yrttejä sekaan. Ja markettiyrtit laitan hetkeksi ruukkuihin tuomaan keittiöön kevättä ja vihreyttä. Kesäkuussa viimeistään siirrän ne ulos minikeittiöpuutarhaani, missä pärjäävätkin sitten myöhään syksylle saakka.

Nyt kun tuo String-hylly on kuvissa, voisin todeta, että se on ollut parhaita hankintoja keittiöön silloin aikoinaan. Keittiöremontistahan on jo kymmenen vuotta! Muistan kun pähkäilin ja tuskailin, millaista hyllyratkaisua tuohon tyhjään kohtaan keksisi. Onneksi ei alettu itse siihen mitään tee-se-itse viritystä rakentamaan. String on juuri sopiva ja kestävä. Yhtään naarmua, eikä astiarengasta ole ilmestynyt hyllylevyihin vaikka siinä juurrutetaan pistokkaita ja säilytetään astioita aina. Tykkään siitä edelleenkin.

Ihanaa, kun on kevät ja yrttejä jälleen keittiössä! Lähdenkin tästä haravoimaan loput risut pihasta.

Some green spots around the house. Spring, my favourite season.

Pääsiäisen hetkiä

Ei meillä mitään suurempia suunnitelmia pääsiäiseksi ollutkaan, mutta nekin vähät menivät uusiksi Pojan alkaessa valittaa kurkkukipua torstaina. Lähinnä lähimaastossa oltaisiin pyöritty, pilkkimistä, laskettelua ja sen sellaista.

Eipä mitään, kotipääsiäinen on ihan jees. Saa olla ihan rauhassa ja fiiliksen mukaan.

Olen avannut haravointikauden, käynyt joka päivä kävelyllä, istuttanut pelargonioita – kaikkea, mistä tällainen täti-ihminen tykkää.

Olemme tehneet hyvää ruokaa ja avanneet grillikauden. On oltu perheen kesken enemmän kuin pitkään aikaan.

Olen valmistanut perinteisen pääsiäissunnuntain aamiaisen hitaasti nautiskellen.

Olen ottanut taloa haltuun ja järjestellyt asioita. Keittiökin on pitkästä aikaa seesteisen siisti.

Ja tietysti olen jatkanut valokuvaprojektia. Vasta vuodessa 2018, mutta olen toiveikas, että saan urakan valmiiksi ennen kesää.

On ollut kiva pääsiäinen. Tällaista taukoa ja hiljaiseloa osaa nykyään arvostaa.

Lopuksi vielä isännän ja Pojan näkemys minusta. Heh! Jos siinä olisi puhekupla, siinä kuulemma lukisi: ”Äkkiä siivoon!”

Moments of our Easter at home.