Sisälle vai kompostiin?

Viime viikonloppuna kannoin pelargoniat parvekkeelle suojaan sateilta ja lähemmäksi sisätiloja. Olen monena vuonna antanut pelakuiden olla ulkona marraskuulle saakka. Riippuu siitä kuinka aikaisin kovemmat yöpakkaset saapuvat.

Samalla leikkasin pisimmiksi venyneitä varsia. Niistä sai pariksi viikoksi kauniin kimpun sisälle ja hetkeksi vielä kesää talteen.

Talvetan pelargonat sisätiloissa lämpimässä, koska minulta puuttuu viileä tila, missä niiden olisi paras talvehtia. Anna kukkien kukkia niin pitkään kuin haluavat ja nautin niistä loppuun saakka. Järkevintä olisi kai nyppiä kukat pois ja antaa kasvin huilata talvikaudella. Eipä se kuitenkaan näytä haittaavan kesäkukintaa.

Mutta hupsista! Kylläpä näitä tosiaankin on paljon! Tästä puuttuu vielä ensimmäisen ja toisen vuoden pistokkaat, jotka ovat olleet keittiön ikkunoiden alla tämän kesän. En millään saa kaikkia mahtumaan sisälle.

Joka vuosi tuntuu yhtä pahalta ajatus, että näitä heittäisi kompostiin. Mietin, että haluaisikohan joku muu ottaa Mårbackaa itselleen talvetettavaksi. Laitoin työmaan kierrätysWhatsAppiin kysymyksen ja halukkaita ottajia löytyikin pari.

Kaivoin kukkalaatikoista taimet ja pakkasin paperikasseihin. Työkaverit ottivat ne seuraavana päivänä ilahtuneina vastaan. Ja minulle tuli hyvä mieli, että pelargonioille löytyi koti, eikä tarvinnut dumpata kompostiin.

Pelakuuni ovat pääasiassa sisälläkin hyvin pärjäävää Mårbackaa, mutta pari muutakin lajia on. Esimerkiksi alapuolella näkyvä valkoinen pelargonia, jonka lajinimeä en valitettavasti tiedä. Valkoinen viihtyy varjossa ja kukkii aina ensimmäisenä kesäkuussa. Lisäksi minulla on tummalehtinen, hehkuvan lohenpunainen perinnepelargonia, jonka lajiketta yritän parhaillaan selvittää. Se tuli minulle äidiltäni, joka oli saanut sen eläkkeellä olevalta puutarhurilta. Perinnepelakuu talvehti minulla viime talven ja selvisi hyvin sisätiloissa myös. Se näkyy porraskuvassa parveketasanteen etummaisena.

Ja koska pihassa tällä hetkellä hehkuu kauneimmillaan suklaakosmokset, ansaitsee sekin yhden kuvan. Takana taimikassit valmiina. Minä en osta koskaan syyskukkia, koska nämä olemassa olevat innostuvat kukkimaan runsaasti ennen pakkasia. Suklaakosmosta en ole onnistunut säilyttämään talven yli. Valitettavasti. Olisiko teillä siihen hyviä vinkkejä?

Huomio Pirkkalassa asuvat! Muutamia Mårbackan taimia riittäisi vielä, jos joku haluaa tulla hakemaan!

Preparing pelargoniums to survive through the winter. I’ll take them inside when it gets too cold. I also gave away a few first and second year plants, because I cannot take all in. It is too much!

Katseilta piilossa

Kuvittelisin, että aika monessa pihassa on sellainen paikka mihin kerätään kaikki romu ja ryönä piiloon katseilta. Meillä se on autotallin sivu. Aika hyvin siellä romppeet ovatkin piilossa, mutta alkoi silti ottamaan päähän koko alue. Seinustan kulmalla on ollut muun romun lisäksi meidän vesipumppu, joka pumppaa kesävettä joesta. Tärkeä kapistus, mutta ruma ja kaameasti viritelty.

Siinä sitten yksi kaunis elokuun ilta kerroin isännälle, että tarvitsisin istutuspöydän ja että olin ajatellut sitä ryönäpesän paikalle. Googleteltiin hetki ja todettiin, että minun tarpeeseen sopivia istutuspöytiä ei ole valmiina. En halunnut mitään kallista ja huteraa koristetta, vaan sellaisen tukevan, joka voi olla sään armoilla ja siinä oikeasti voi siirrellä kukkaruukkuja ihan miten vaan. Tämähän on joka tapauksessa pihassa katseilta suojassa.

Seuraavaksi tuumasin, että vanha tiskipöytä voisi olla hyvä. Sellainen löytyi nopsasti Torista parilla kympillä ja seuraavana päivänä se tuotiin meidän pihaan (kun maksettiin kymppi ylimääräistä). Isäntä odotteli jo sirkkelin kanssa valmiina ja puolessa tunnissa minulla oli pöytä valmiina. Tiskipöydän leveys on 135 cm ja se oli itse asiassa käyttämätön, vielä osittain alkuperäisessä paketissa.

Siivottiin romut ja tehtiin kaatopaikkakuorma. Soviteltiin pöytää paikoilleen. Ihan ok. Mutta heräsi ajatus kyllä vielä siistimmästä ympäristöstä ja tukevammasta alustasta. Edellisistä projekteista jäi muutama laatta, joten kipaistiin hakemaan muutama lisää ja laatoitettiin vielä pöydälle alunen. Alustasta tuli oikeastaan hienompi kuin pöydästä. Oikein hyvä kahden illan urakaksi.

Vesipumppu solahti pöydän alle kivasti ja vesiletku kulkee nyt siististi hanalle tehdystä reiästä.

Kuvat otin samalla kun istuttelin värinokkosesta katkenneen pistokkaan ja aloin raksia pelargonioita sisälle siirrettäväksi. Kylläpä oli hienoa, kun oli kunnon alusta näihin puuhiin!

Ympäristö on vielä kesken, laatat kaipaavat lisää asennushiekkaa ja saatan laittaa pöydän yläpuolelle jonkinlaisia hyllyjä tai koukkuja. Palataan niihin ensi kesänä, nyt nautin jo tästä muutoksesta. ENNEN ja JÄLKEEN:

Pikkuapulainen ja anopinkieli

Palaan vielä edellisessä postauksessa näkyvään asetelmaan muorin kaapin päällä.

Vanhat lukijani muistanevat, että meidän Poikaa sanottiin Pikkuapulaiseksi vielä muutama vuosi sitten. Tuunasin silloin hänen huoneeseensa vanhan lampun, joka mielestäni muistuttaa kovasti Pelle Pelottoman Pikkuapulaista.

Nyt tämä sympaattinen pöytälamppu valaisee meidän makkarissa muorin kaapin päällä. Tuunasin tätä vähän aikoinaan: maalasin mustaksi, vaihdoin johdon ja nyt sitten isomman lampun. Johto ei paljoakaan tässä kuvassa näy, mutta on tuollainen mustavalkoinen kangasjohto, vähän sellainen vanhan silitysraudan johdon näköinen. Johto on tässä lampussa parasta. Ero vanhaan on tuo isompi lamppukoko. Pikkuapulaisen pää on siis pienesti kasvanut, mutta muuten sama lamppu kuin aiemminkin.

Kaapin päällä näyttää viihtyvän myös äidiltäni saamani anopinkieli. Tämä meinasi jo kuolla ja kuivua, mutta virkosi henkiin kun siirsin sen yläkertaan. Saa ilmeisesti nyt paremmin valoa ja huolenpitoa kuin pari vuotta sitten. Ja sopii minusta erityisesti tuohon vanhaan Arabian Richard Lindhin kukkaruukkuun. Oikeanlainen kasvi oikeanlaisessa ruukussa.

Tämänmoista tällä kertaa. Tämän lyhyen postauksen avulla testaan myös, saanko RSS-syötteen näkyviin oikein. Jostain syystä kuvani eivät saavuta vastaanottajaa. Onko kenelläkään vinkata, mistä se voisi johtua? Eivätkö kuvat ole osa artikkelia?

Kärpässieni – osa II

Senkin uhalla, että olen kymmenen vuotta jäljessä trendeistä ja että toistan itseäni, palasin kertomaan, että sain hankittua vanhan Kärpässienen uuden printin tilalle.

Useampi vuosi sitten tulin hankkineeksi Ebba Masalinin Kärpässieni opetustaulun uustuotantona. Kaunis sekin oli, mutta kun sain Voikukan vanhan version, tämä uusi ei oikein sopinutkaan yhteen vanhan kanssa.

Riensin sitten hieromaan kauppoja uudelleen työkaverin kanssa ja nyt on makuuhuoneen seinällä vanha Kärpässieni. Onhan se nyt ainakin saman kokoinen Voikukan kanssa. Olin oikeassa, parempi näin.

Minusta taulut ovat kauniit ja sopivat yläkertaan väriensäkin puolesta kivasti. Rypistyneet kulmat ja elämän jäljet taulussa kuuluvat ehdottomasti asiaan. Kuinka monelta teiltä löytyy näitä samoja tauluja?

Jouluista ja punaista

Tänä kesänä pienet ostokseni ovat jostain syystä olleet kovin jouluisia. En olisi uskonut ostavani joulupalloja juhannuksena tai piparkakkumuotteja heinäkuussa. Ei ole minun tapaistani.

Minun kesä alkoi ystävieni kanssa tekemästä retkestä Parolan aseman rompetorille kesäkuussa. Oli kiva viettää päivä rauhassa ystävien kanssa ja katsella romuja, käydä syömässä ja ottaa rauhallisesti. Ostin Lumihiutale juomalaseja lisää arkikäyttöön ja muutaman jälkiruokakipon täydennykseksi. Yllättävin ostos oli tummanpunaiset snapsilasit. Tai sherrylasit. En oikein tiennyt mitkä lasit.

Upea rubiininpunainen väri sai minut ostamaan kuuden kappaleen setin. Hinta 25 euroa. Saatoin maksaa vähän ylihintaa? Mietin siinä, mitkä lasit tulin ostaneeksi. Tuumailin, että nuo on hieno jouluna kattaa pöytään. Ystäväni ehdotti, että niistä voisi jouluna maistua portviini hyvältä. Ehdottomasti! Ja heinäkuussa on maisteltu myös konjakkia ja likööriä. Onko se nyt niin tarkkaa, että juomia juodaan oikeanlaisista laseista?

Nämä ovatkin olleet käytössä koko kesän eli joulunpunaisesta voi sittenkin tarjoilla myös heinäkuussa. Kotona nopea googletus antoi tulokseksi, että nämä ovat Luminarcin snapsilasit tai sherrylasit.

Juhannusviikolla poikkesin Iittalan outletissä ohi kulkiessani. Silmäni takertuivat kauniiseen pyöreään laatikkoon ja sen sisältöön. Laatikko oli tosi hyvässä tarjouksessa ja kiertelin ja kaartelin sen ympärillä.

Tarkkaavainen myyjä vihjasi, että siinä viimeistä viedään. Tartuin laatikkoon heti, ettei kukaan muu vain ehtisi ennen minua. 16 euron tarjous oli hyvä jo sekin, mutta kassalla huomattiin, että minulla oli vielä joku jäsenyysetu käyttämättä, joten lopulta sain nämä kauniit lasiset joulupallot vain 6 eurolla.

Kirppislöytö tämä ei ollut, mutta kesän paras löytöni joka tapauksessa. Ostin siis juhannusta edeltävänä päivänä joulupalloja ja olin niistä niin onnellinen ja tohkeissani, että melkein koristelin juhannukseksi mökin Lusthusin joulupalloilla. Jos meillä olisi ollut vieraita, olisin saattanut koristellakin. Itseä varten en viitsinyt.

Heinäkuussa kävimme Sastamalassa kiertämässä Ritajärven patikkapolkuja. Takaisin tulomatkalla oli pakollinen pysähdys tietysti Sattumankaupassa Häijäässä. Runsaasta vanhojen tavaroiden tarjonnasta huolimatta, mitään ei tarttunut mukaan. Paitsi pikkuostos tämän kesän teemaan liittyen. Pari piparkakkumuottia.

Meillä onkin Pojan kanssa jo melkoinen kokoelma muotteja. Näissä viehätti pieni koko. Oletteko huomanneet, että nykyään piparkakkumuotit ovat ihan kauhean isoja? Nämä olivat kivan pieniä ja jos vielä tehdään piparitalo, saadaan vähä pienempiäkin kuusia sen pihaan, sekä pikkupossu.

Tällaisia kesäisiä ”löytöjä” tällä kertaa.

This summer my small drift finds and other buyings have been quite Christmasy. I bought Christmas decorations of Iittala a day before Midsummer and two old small gingerbread molds on Jyly. Holiday season, but wrong one.