Kummitushuput

Näinkin voi tehdä elämänsä hankalammaksi. Ruokahuoneen tuoleihin tehtiin huput. Ei kovin viisasta kaksivuotiaan kodissa, missä sotkua tulee auttamattomasti. Mutta kun jotain saa päähänsä, niin siinä ei järki auta.

Ruokaryhmä

Olen perin kyllästynyt 2000-luvun alkupuolella hankkimaamme ruokakalustoon. Kalusto sinänsä on nätti, hyvä ja laadukas, mutta maalaisromanttinen tyyli ei enää miellytä samalla tavalla kuin ennen. Etenkin tuolien selkänojien ristikot eivät enää ole mieleeni.

Huppu, pehmuste ja tuoli alla
Valkoiset huput eivät nekään enää liene ihan tätä päivää ja tyyli pysyy maalaisromanttisena, mutta sainpahan vähän keltaisuutta peittoon  ja ristikot pois silmistä. Valkoinen on helppo (?) valkaista pesussa, joten sotkuista en ole niinkään huolestunut. Pöytäliina peittää pöydän ja huput tuolit, melkein tuntuu kuin olisi kokonaan uusi kalusto.

Tuoleissa uudet huput

Ihan helposti huput eivät syntyneet. Mummi teki suuren ompelu-urakan, istuinpehmusteet tilattiin vaahtomuoviin erikoistuneesta liikkeestä Tampereelta. Itseasiassa pehmusteet ovat olleet odottamassa huppuja jo pari vuotta. Kankaan ostin Ikeasta. Se on juuri sopivan vahvaa ja sopivaa pehmeän valkoista puuvillakangasta – ja kohtuuhintaista. Sen huono puoli on vaikea silitettävyys.  Näiden huppujen silittämiseen meni pitkä tovi, eikä  ne taitoskohdista aivan sileiksi tulleetkaan. No, käytössähän ne rypistyvät joka tapauksessa.

Huppujen alla on muotoon leikattu vaahtomuovipehmuste

Vaalea ruokailuhuone on nyt entistä vaaleampi ja kivan rauhallinen paikka syksyn pimetessä. Paitsi – isännän mielestä huput ovat aivan kauheat, muistuttavat kuulemma kummistustalon lakanoita. Kieltämättä, joku mielleyhtymä tästä tulee. Siinä ne nyt kuitenkin ovat, enkä heti ota pois – oli sen verran iso työ.

Tuolin valkoinen huppu

Kummitushuput

 New covers of the dining room chairs. I’m afraid they remind me of the hounted house.

Tietoja Saara

Äiti, vaimo ja siivoushullu kirjaa omaksi ilokseen muistiin 50-luvun puutalon mittavaa remonttia ja muutosta. Mukana sisustusta, tuunausta ja pelargonioiden parissa hääräilyä.
Kategoria(t): Sisustus, Tekstiilit, Tuunausta Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Kummitushuput

  1. Taru sanoo:

    No johan nyt, vai että kummitustalon lakanat 😀

    Hienot ne on. Ja tosiaan, ainahan voi pestä ja valkaista jos tarvitsee. Oikein onnistunut muutos minusta!

    Tykkää

    • Saara sanoo:

      Heh, kiitos vaan. Taitaa ne oikeastikin näyttää lakanoilta, mutta jotenkin tykkään niistä silti. Isäntä on vähän toisilla linjoilla, mutta minähän meillä päätän 🙂

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s