Rompetta ja rämmälettä

Perinteitä kunnioittaen vietimme eilen lomapäivää Kangasalla. Pikkolan koulun pihalla tallustelimme kuusi tuntia (siis todellakin kuusi tuntia!) ja tutkailimme romua.

Onpa mielenkiintoista!Kaikenlaisia harrastuksia sitä ihmisellä onkin! Emme kuitenkaan olleet ainoat omituiset, romuista kiinnostuneet. Paikalla oli satamäärin muitakin romunsaalistajia ja satamäärän myös niiden myyjiä. Rompetta ja rämmälettä oli silmänkantamattomiin, tyyliin ”jokaiselle jotakin”. Kyseessä on jokavuotinen massatapahtuma Kangasalan restaurantapäivät eli rompemarkkinat ja vanhojen autojen kokoontuminen.

Aarteita

Jokaiselle jotakin - todellakin!

Kivaa oli. Tänä vuonna 3-vuotias pikkuapulainenkin jo osasi odottaa tapahtumaa. Hänen toiveena oli löytää lasten pylväsporakone. Yritettiin jo kotona selittää, että ei sellaisia ole varmaan lapsille olemassakaan. Onneksi pylväsporakone unohtui paikan päällä, kun oli niin paljon muutakin katseltavaa.

Leluja

Pikkuapulaisen aarteet

Jos pidät vanhoista esineistä ja kirppistelystä tai muuten vaan kesätapahtumista kannattaa lähteä liikenteeseen ja laittaa tapahtuma korvan taakse ensi kesää varten.

Rompetori

Rompetta

Tämän vuoden saaliiksi saatiin viikate ukille, starttimoottori isännälle, polkupyörä ja pari lelua pojalle sekä valkoinen, teräspohjainen teepannu minulle. Teräspohjaista pannua olen haeskellut, jotta voisin keitellä teevedet induktioliedellä. Tästä on helpompi kaadella kuppeihin kuin kattilasta. Vedenkeittimen heitin jo aikaa sitten menemään. Se oli ruma kuin mikä ja induktioliesi nopeampi. Ikävä kyllä kotona huomasin, että ostokseni ei ollut niin onnistunut kuin olin luullut. En ollut huomannut ostotilanteessa, että ainakin kahvaa on vähän paikkailtu jollakin maalin tapaisella.

Teräspohjainen vesipannu

"Uusi" induktioliedelle sopiva vesipannu

Oli kiva katsella vanhoja tavaroita, vanhoja autoja ja viettää aikaa perheen kanssa. Ennakkoon säätiedotuksessa povattu sadekaan ei koskaan osunut Kangasalle ja kotiin tuomisina meillä oli kaikilla hiukan punoittavat niskat. Aurinko pääsi yllättämään, sitä kun ei tänä kesänä ole niin kauheasti tarvinnut varoa ja mummon lierihatut jäivät kotiin.

Kaikenlaista

 

Joka lähtöönHuge flea market in Kangasala. 

 

Tietoja Saara

Äiti, vaimo ja siivoushullu kirjaa omaksi ilokseen muistiin 50-luvun puutalon mittavaa remonttia ja muutosta. Mukana sisustusta, tuunausta ja pelargonioiden parissa hääräilyä.
Kategoria(t): Astiat, Hankintoja, Keittiö, Lapselle, Vanhat tavarat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

8 vastausta artikkeliin: Rompetta ja rämmälettä

  1. Vaikuttaa hauskalta tapahtumalta. Kirppikset ja vastaavat voivat olla oikeita aarre-aittoja!

    Tykkää

    • Saara sanoo:

      On joo, kiva tapahtuma koko perheelle. ”Jokaiselle jotain” ei ole tuolla pelkkä fraasi. Kirppiksillä tulee kesällä pyörittyä jonkun verran, talvella ei oikeastaan ollenkaan. Liika on liikaa siinäkin lajissa, mutta sopivasti annosteltuna se on myös mukavaa ajanvietettä.

      Tykkää

  2. Siis että 3-vuotiaskin viihtyi tuolla 6 tuntia??!! Wau! Just tänään itse harkitsin että oisko mennyt kirppikselle, mutta totesin, että ei maksa vaivaa, koska mä vaan porhallan sen läpi löytämättä mitään. Siihen vaikuttaa tietty myös se, että mä en tarvitse mitään. Hyvä kun muut hoitavat vanhan tavaran kierrätyksen mun puolesta 🙂

    Tykkää

    • Saara sanoo:

      Kyllä, Pikkuapulainen viihtyi mainiosti. Toki aloitettiin päivä Kangasalan torilta pillimehulla ja pullalla, välillä syötiin hernekeittoa ja tottakai jätskitaukokin pidettiin. Puhumattakaan puolentoista tunnin tirsoista rattaissa. Katseltavaa riitti niin hyvin, että aika ei tullut 3-vuotiaallakaan pitkäksi.
      Vaahtoan itsekin usein turhan tavaran turhuudesta ja yritän pitää tavaran määrän vakiona, mutta vaikeaa se on. Tänä kesänä olen myynyt tori.fi:ssä pois omaa rompetta ja vielä olisi paljon jäljelläkin. Ei sielläkään kaikki mene kaupaksi. Olen jo harkinnut autotallikirppiksen pitämistäkin kesäisin, saisi tavarat kiertoon….

      Tykkää

  3. Mari sanoo:

    Voih, Restaurantapäivät ovat kyllä parasta huvia. Eka kertaa käyty varmaan parikymmentä vuotta sitten. Yritetty on joka vuosi päästä ja todellakin vietetään myös täysi työpäivä Pikkolassa. Tänä vuonna perhejuhlat osuivat samaan aikaan, joten ei päästy ajelulle. Kivoja kuvia.

    Tykkää

    • Saara sanoo:

      Hei Mari!
      Niin on, parasta huvia. Me ollaan käyty nyt kymmenen vuotta ja muistaakseni yksikään kerta ei ole jäänyt väliin. Jotain kivaa siinä tunnelmassakin yksistään on. Harmi, että ette itse tänä vuonna päässeet, nähdään ensi vuonna!

      Tykkää

  4. Paluuviite: Muistelot | Tuulentupa

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s