Olen aina haaveillut lasikuistista, missä pelargoniat voisivat viettää talvet ja minä ystävieni kanssa hörppisin siellä idyllisesti posliinikupista kahvia.
Teetimme alustavat piirustuksetkin sellaisesta verannasta tähän taloon. Meillä on vielä vuoden verran voimassa oleva rakennuslupakin verannalle. Eteisen seinällä roikkuu inspiraatiokuva, joka teetettiin ennenkuin koko remontti aloitettiin. Suurin osa haaveista on jo toteutunutkin – osa samanlaisena kuin kuvassa, osaa muunneltuna. Luonnoksen piirsi Leena Rekola.
Joku veranta-asiassa kuitenkin tökki. En päässyt yli ajatuksesta, että taloon tulee liikaa ulokkeita ja menetetään tämän paritalomainen ja alkuperäinen olemus. Päätös verannasta luopumisesta syntyi pikkuhiljaa ja rahatilanne teki lopullisen päätöksen puolestamme. Sitä ei rakenneta – ainakaan toistaiseksi.
Kukillani ei siis ole kunnollista talvehtimispaikkaa vieläkään. Kellarissa ne viime talvena nyypähtivät. Siellä oli valoon nähden liian lämmintä. Lämminvesiputki kulki juuri hyllyjen ja ikkunoiden läheltä, joten sille asialle ei voinut mitään. Okei, taisin myös unohtaa kastella kukkaraasujani.
Nyt päätin, että ensi keväänä minulla on kukoistavat pelargoniat. Ja tajusin, että meidän toinen eteinenhän on melkein kuin lasikuisti! Ainakin valon suhteen. Eihän siellä ole pakko pitää pattereita ihan niin täysillä. Eteinenhän on vielä remontin alla, eikä jokapäiväisessä käytössä. Kukat saavat tulevaksi talveksi kodin sieltä eteisestä. Voivat olla siellä kunnes yläkerran remontti siirtyy portaisiin ja eteiseen ja portaikon seiniä aletaan purkaa. Tuskin tänä talvena.
Pelargonioiden talvettamiseen taitaa olla yhtä paljon ohjeita kuin on harrastajiakin. Itse olen parhaiten onnistunut juuri näin. Paljon valoa ja vähän alempi lämpötila kuin muualla talossa. Nyt en pysty laskemaan lämpöä niin paljon kuin haluaisin, mutta eiköhän tämä ole ok. Paras lämpötila lienee siinä 10-15 asteen kieppeillä. Kastelua vähennän tosi paljon. Joulukuussa kastelen tuskin ollenkaan. Keväällä taas lisään kastelua ja lannoittamista pikkuhiljaa. Jostain luin, että kastelu olisi parempi tehdä alta päin eli alulautasen kautta jotta juuret eivät kuivu.
Vanha pöytä ja vanha vahakangas, siinä kukkien on hyvä talvehtia. Ja voinhan mennä kahvittelemaan kukkieni kanssa eteiseenkin 🙂
JOS tekis kuistin, niin ois paras sitten tehdä heti iso, jotta mahtuisi sinne pelargonioiden sekaan kahvittelemaan 🙂 Meillä on pieni lasikuisti, jossa lämpötila talvisin jossain 15:n hujakoilla. Mulla talvehtii siellä yksi oliivipuu, kaktuksia ja nyt myös pari murattia. Ei toivoakaan, että mahtuisi sekaan kahville. Tai ehkä siinä itse just mahtuisi istumaan oliivipuun vieressä, mutta ystävä joutuisi seisomaan keskellä kenkämerta.
Toivottavasti sun pelargoniat talvehtii hyvin tuolla järjestelyllä! Jos joo, niin kuistihaaveethan voikin lopullisesti haudata…ehkä…
TykkääTykkää
Ehkä ei kannata kuitenkaan laittaa ystävää sinne enkämereen. Voisi olla teitin viimeiset yhteiset kahvit. Paitsi tietysti jos on tosiystävä. Kyllä se varmaan ymmärtäisi.
Niin, ehkäpä. Oli siinä suunnttelussa pari muutakin muttaa, ikkunoiden korkeus mm. Pitäisi sopia julkisivuun, mutta olla myös sisältä järkevä. Kuten esim. että kahvitellessa voisi katsella pihallekin.
TykkääTykkää
Tuo eteinenhän korvaa kyllä kuistin, mikä ihana valo sinne tuleekaan! Usein eteiset ovat pimeitä ja ahtaita, pelargonit talvehtivat tuossa varmasti hyvin! Leppoisaa loppuviikkoa ❤
TykkääLiked by 1 henkilö
Eteinen taitaakin olla tämän talon valoisin huone, jos yläkertaa ei lasketa. Harmi vaan, ettei vielä ole kunnon käytössä. Paitsi että onhan siellä nyt kukkien talvikoti.
Hyvät viikonloput!
TykkääLiked by 1 henkilö
Paluuviite: Kutsuva eteinen? | Tuulentupa
Onpa kätetä talvitila kukille! Itse yritän aina talvettaa pelargoniani pienessä varastossamme, jossa on ikkuna, mutta keväällä viimeistään kukat yleensä kuukahtavat hoidosta huolimatta tai ehkä juuri siksi. Tuntuu, että mikään ei auta. Tänä vuonna taas uusi yritys. 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Tällä hetkellä säilytyspaikka on tosiaan kätevä, mutta on valitettavasti väliaikainen ratkaisu. Kun etenemme remontissa yläkertaan ja sitä myötä myös eteiseen, täytyy eteinen ottaa normaalikäyttöön.
Onnea omalle yrityksellesi! Minulla jotenkin jutut onnistuivat monta vuotta, mutta nyt on ollut fokus varmaan toisenlaisessa taimessa (=pikkuapulainen) kun kukat nyypähtävät yksi toisensa jälkeen.
TykkääTykkää
Tuo kukkien talvisäilytys on kyllä jokavuotinen ongelma kun kesällä on ostanut ihania kukkia niin talvella ne nyykähtävät. Mutta mun riippupelargonian kävi kummasti. Se talvehti viime talven ihan huoneenlämmössä ja keväällä alkoi kituliainen kasvu. Kesällä vein sen ulos ja se kasvoi pitkiä rönsyjä muttei kukkinut. Kun syyskuussa toin sen sisälle, se alkoi kukkimaan ja kukkimaan…ja kukkii vieläkin 🙂
60luvunnahkahousut.com
TykkääLiked by 1 henkilö
Onhan se vähän ongelma. Mutta kun kukat on kerran saanut säilymään talven yli tai vaikkapa kymmenisen vuotta joku yksilö, niille kehittyy persoona, luonne ja sielu. Toisin sanoen niihin kiintyy. Ja silloin niitä ei ainakaan voi syksyllä roskiin heivata.
Riippupelargoniat ovat minullakin olleet talven jäljiltä tosi hitaita herääjiä. Kukat tulee aikasintaa heinäuun lopulla, yleensä vasta elokuulla. Mutta sitten kun lopulta kukkivat, niin ovat upeat. Minulla ei kyllä ne enää kuki, mutta muut pelargoniat tekevät aina vaan uusia nuppuja…
TykkääTykkää
Hei
Olit käynyt mun vasta avatussa blogissa, kiitos ekasta kommentista :). Teillä on kans aivan ihana asunto, tykkään väreistä ja tyylistä: löytyy vanhoja rakennusosia ja paneelia. Jään seuraamaan sun blogia, koskaan ei rempatessa voi olla liikaa hyviä vanhaan taloon sopivia ideoita.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Kirsi! Täällä tosiaan lähtötilanne muistutti kovin omaasi. Siitä syystä blogissasi tutui jotenkin kotoisalta 🙂
TykkääTykkää
Paluuviite: Muistelot | Tuulentupa