Hidas alku

Virtuaaliystäväni Vanha Jäärä  Hiilihapoilla-blogista haastoi minut kertomaan blogini tarinan. Kiitos Jäärä! (Jäärä kirjoittelee mainiota blogia arjen asioista ekologisesta näkökulmasta.)

No jaa, ensin ajattelin, että eihän tässä mitään tarinaa ole, kunhan kirjoittelen. Mutta raappasin kuitenkin jotain kasaan, tässä Tuulentuvan tarina:

Elämässäni alkoi aivan uusi ja ihana vaihe 2012. Ehdin kiertää maailmaa, tehdä julmetusti töitä, olla kyseenalaisessa avoliitossa, harrastaa intohimoisesti, kunnes kohtalo vihdoinkin saattoi minut ja nykyisen aviomieheni yhteen. Paras asia oli, että viiden vuoden yhdessä elämisen jälkeen, viime tipassa, saimme ihanan pienen ihmeen: pikkuisen poikavauvan.

Kaikki tämä ja uusi vanha kunnostusta vaativa talo, Tuulentupa. Jäin äitiyslomalle ja yhtäkkiä tajusin, että minulla on kerrankin aikaa tehdä jotain muutakin kuin töitä. Tosin aika oli sidottu kotiin, pienen nyytin luokse.

Mistä lie päähäni pälkähti, että talon remontin ja muutoksen voisi dokumentoida blogiin. En ollut koskaan itse seuraillut blogeja, en tuntenut yhtään bloggaajaa tai tiennyt sellaisen pitämisestä mitään. Olin aivan ummikko ja täysin tietämättömänä ja vähän arastellen kirjoitin ensimmäiset postaukset.

Ensimmäisen vuoden kirjoittelin remonttia ylös ihan itseämme varten. En mainostanut blogia kenellekään tai missään. Taisin ennemminkin pelätä, että joku löytää tänne.

Nyt kun katson noita ensimmäisiä kirjoituksiani ja kuviani, olen vain tyytyväinen, ettei tullut kauheasti mainostettua. Vieläkään en ole tuttaville  tästä harrastuksestani juurikaan puhunut. Muutama harva tietää ja joku on osunut blogiini sattumalta. Edelleen jostain syystä tätä vähän kainostelen. Olen halunnut tutustua tähän touhuun kaikessa rauhassa.

Ja rauhassa olen kyllä saanut ollakin. Lukijamäärä on tosin kasvanut tasaisesti, mutta pienissä lukemissa edelleen ollaan. Ja hyvä niin. Blogilla on kokonaiset kolme (kyllä, luit oikein: 3) seuraajaa Facebookissa. Varmaan koko blogimaailman aliennätys kolmen vuoden bloggaamisen jälkeen 🙂

Pikkuhiljaa olen kuitenkin huomannut jääneeni tähän koukkuun. Olen löytänyt mahtavia blogeja ja ihania blogiystäviä. Tämähän on kokonaan toinen todellisuus!

Aiheeni ovat aikaa sitten rönsynneet muuallekin kuin remonttiin. Pidän kaikesta kauniista, vanhoista esineistä ja erityisesti kotona puuhastelusta. Olenpa saattanut oppia valokuvaamisestakin jotain matkan varrella. Tämä on minulle keino irrottautua töistä ja arjesta, joten mitään maailmoja syleileviä tarinoita tai liian vakavaksi meneviä juttuja täältä on turha haeskella.

Kaupallista mainontaa blogissani ei vielä toistaiseksi ole ollut. Olen saanut pari varteenotettavaa ehdotusta siltä saralta, mutta en ollut siihen silloin vielä valmis.

Tekninen puoli ei ole ollut missään vaiheessa ongelma. Osaan ammattinikin puolesta html:t ja muut koodaukset riittävän hyvin ja nämä valmiit alustathan ovat helppokäyttöisiä. Visuaalinen puoli ja valokuvaaminen on toinen juttu. Jos törmäisin johonkin kurssiin tai koulutukseen sillä saralla, saattaisinpa jopa osallistua. Arvostan hyvin tehtyjä ja tyylikkäitä blogeja, mutta omat taitoni ovat sillä saralla lapsen kengissä. Siinä toivoisin erityisesti kehittyväni vielä.

WordPressiin päädyin sen vuoksi, että jostain luin, että siinä olisi enemmän mahdollisuuksia jos halutessaan myöhemmin haluaa enemmän käyttää teknisiä ominaisuuksia(?) Muuta kriteeriä minulla ei silloin ollut. En tiennyt alustoista yhtään mitään. Voi olla, että valitsisin tällä kokemuksella samoin vielä nytkin. Tosin muista alustoistahan minulla ei ole kokemustakaan.

Blogn nimi. Hmm! Ei kovin menevä. Eikä houkutteleva. Ei kovinkaan nuorekas eikä raikas. Amatöörin itse keksimä. Mutta sillä mennään. Jotenkin sen muuttaminenkaan ei tunnu hyvältä idealta. Tämä talo on Tuulentupa ja tämän talon ja sen asukkaiden touhuista täällä puhutaan.

Voisi sanoa, että blogitaipaleeni, vaikkakin kestänyt jo kolme vuotta, on vasta alussa. Vastahan olen päässyt vauhtiin 🙂

Tällä kertaa en taida haastaa ketään erityisesti. Kaikki, jotka tämän jutun jaksoivat loppuun asti lukea, voivat tarttua haasteeseen ”blogini tarina”.