Niin hiljaista

Kylläpä onkin kotona tänään hiljaista. Pikkuapulainen on ollut mummilla yökylässä ja kotiutuu vasta illalla. Niin vähän ollaan oltu erossa, että jopas onkin ikävä.

Makuuhuone ja Pikkuapulaisen oma soppikin tuntuu kovin tyhjältä.

Hiljaisuus on kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Olo tuntuu jo nyt levänneeltä. Saimme nukkua riittävän pitkään ja lukea lehdet rauhassa. On se luksusta vaikka ikävä vähän onkin.

Minulle terapiaa on sekin, että sain siivottua eilen rauhassa. Nyt on paikat hetken järjestyksessä, kunnes pyörremyrsky taas illalla saapuu kotiin 🙂

Ja kun kerran järjestys on palannut hetkeksi, pitäähän se myös kuvata.

Lapsen soppi meidän makuuhuoneen yhteydessä on ollut kiva ja toimiva ratkaisu. Neljävuotissynntärit lähestyvät ja tavaran määrä kasvaa, joten on kuitenkin hyvä, että yläkertaan on tulossa pojalle oma huone.

Kesällä kirpparilta löytämäni lamppukin on laitettu seinään, vaikka alunperin kaavailin sitä vasta yläkerran uuteen huoneeseen.

Rauhallista pitkäperjantain iltaa myös teille!