Kolahtaako?

En seuraa sisustuksen trendejä. Tai ainakin olen kuvitellut kulkevani omia polkujani. Tälle kuvitelmalle voi moni naurahtaa – varmaan syystäkin. Seuraan sisutusblogeja ja instatilejä, joten kai sitten kuitenkin seuraan trendejä, koska huomaan niiden vaikuttavan minuun melko yllättävinkin tavoin. On kuitenkin trendejä ja trendejä. Toiset saavat minut joskus jopa pakkomielteisen muutosvimman valtaan. Mutta on myös trendejä, joiden mukaan en lähtisi itse tekemään valintoja.

Värikästä

Väreihin olen trendien mukana aina hurahtanut. Oli siniharmaa kausi, oli valkoinen kausi, tuli harmaa ja mustavalkoinen. Sitten pikkuhiljaa petrooli ja sinapinkeltainen. Nyt olen kyllä pudonnut väritrendien kartalta, mutta sen tiedän, että kotimme on pikkuhiljaa muuttumassa aika paljonkin värikkäämpään suuntaan.

Puuta portaikossa

Puu. Vielä pari vuotta sitten pyrin pääsemään eroon kaikista puisista huonekaluista ja sisustuselementeistä.  Olen ollut huonekalujen mieleiseksi tuunaamiseen ja maalaamisen kannattaja aina. Jo teininä. Mutta, kuinka kävikään, kaiken valkoisen, harmaan ja mustan keskellä puu onkin alkanut näyttää pikkuhiljaa hyvältä sisustuksessa. Sinne tänne on alkanut ilmestyä puisia yksityskohtia. Pärekoreja, tuolin jalkoja, sivupöytä, pianosta puhumattakaan. Ja viimeisin hankinta, puinen kenkäkaappi eteisessä – en aio maalata. Harkitsen myös yläkerran portaikon paneloinnin jättämistä puun väriseksi. Eipä olisi uskonut!

String, marimekko, arabia...

Neljä tällä hetkellä trendikästä asiaa, joiden suosiosta olen hämilläni, ovat kupari, marmori, makrameet ja rottinki. Olen sen ikäinen, että marmori ja rottinki muistuttavat minua liikaa 80-luvusta. Olen aina pitänyt marmoria jotenkin mauttomana ja ökynä. Tiedän, että olen tässä asiassa täysin tyylilyyli eli päin honkia menee. Mutta silti – ei kiitos!

Kupari taisi olla pari vuotta sitten suurinta hottia. Minulla ei ollut mitään mitään mielenkiintoa sekoittaa omaa linjaani käyttää harmaan sävyjä, kuten esimerkiksi hopeaa, kromia ja terästä. Kuparista tulee minulle mieleen vain löylykauhat. Tosin ihan viime aikoina tätä harmaata linjaani on sekoittanut muutama messinkinen kynttilänjalka. Hmm! Blogien ja instatilien vaikutusta selvästi.

Messinki

Rottinkia siedän pienissä erissä ja on sitä vähän minullakin. 80-luvulta asti kotoa roudaamani tuoli on kulkenut mukanani ja on nyt kellarissa saunan pukuhuoneessa. Tosin vain siistä syystä, että en ole jaksanut hankkiutua siitä eroon – ja kas nyt se on taas muodikas. Ikeasta taannoin tarttui myös kiva rottinkinen kori mukaan. Ihmettelen kyllä. Luulenpa, että tuo yksi kori riittää minulle moneksi vuodeksi.

Makrameet, muotivillitys, jota en ymmärrä. En haluaisi missään tapauksessa moista meille pölyä keräämään. Minusta ne vain… öö… ovat vähemmän kauniita. Ehkäpä nekin muistuttavat minua 80-luvusta ja punotuista amppeleista. No, samaa mieltä olen ollut joskus ryijyistäkin, mutta nyt ihailen vanhoja malleja ja yhden pikkuruisen ryijyn olen kelpuuttanut meillekin.

Pieni ryijy

Nyt Makrameen omistajat ja niiden tekijät sekä marmorityötasojen omistajat, älkää missään tapauksessa loukkaantuko! Tämä on vain minun mielipiteeni ja makuasia. Saatan sitä paitsi sujuvasti ihailla näitä yksityiskohtia muiden kodeissa ja blogeissa. Kokonaisuus ratkaisee.

Tuunattu kirjoituspöytä lapselle

Olisipa kätevää, jos sisustusmaku pysyisikin vuosikymmenet samana. Vähän tylsää kylläkin. Maku ja trendit muuttuvat, mutta tietyt asiat kuitenkin pysyvät. Huomaan, että jo valmiiksi kierrätetyt tavarat, jotka haltuuni ovat päätyneet, ovat niitä, jotka ovat myös kestäneet aikaa ja kulkeneet mukanani vuosikausia. Esimerkkinä tuo pikkuryijyn alla oleva pieni sivupöytä ja Pikkuapulaisen kirjoituspöytä, molemmat ovat päätyneet haltuuni jo 90-luvulla.

Keltainen

Marmoria ja kuparia meille ei kuitenkaan tule kierrätettynäkään. Eikä Makrameeta. Rottingille en sano ehdottomasti ei. Pitäähän naisella olla mahdollisuus muutaa mieltään.  Olisi hauska kuulla, mitä te kammoatte sisustuksessa. Keltaista sohvaa ehkä? Tai vinoruutuista blogimattoa?

Do you follow trends? Are the some trendy items you do not understand and you would never bring some of those to your home? Mine are marble, macramés, copper and rattan furniture.

Tietoja Saara

Äiti, vaimo ja siivoushullu kirjaa omaksi ilokseen muistiin 50-luvun puutalon mittavaa remonttia ja muutosta. Mukana sisustusta, tuunausta ja pelargonioiden parissa hääräilyä.
Kategoria(t): Keittiö, Olohuone, Remontti, Sisäremontti, Sisustus, Tekstiilit Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Kolahtaako?

  1. Noniin, tulihan se sieltä! Ja yhteinen tekijä on siis makramee! 🙂 Ja itse asiassa marmorikin vaikka mulla onkin yksi marmorinen leikkuulauta. Mutta ikinä en laittaisi vaikka marmorisia työtasoja keittiöön, todellakin liian 80-lukua! Rottinki menee pihalla, sisällä menisi vaan joku pieni kori tai kukkateline. Kuparista ja etenkin messingistä sen sijaan tykkään. Ja mulla on toi sama vinoruutuinen matto…

    Liked by 1 henkilö

    • Saara sanoo:

      Unohdin vastailla tähän…
      Heh, vinoruutumatot taitaa olla aika monella. Se oli mulla varastossa varmaan pari vuotta, nyt tuntuu taas kivalta ja ylellisen villaisella.

      Tykkää

  2. nuppu sanoo:

    Mäkään en ole oppinut ymmärtämään makrameita, vaikka niiden tekeminen varmaan olisikin ihan mukavaa. En myöskään tykkää marmorista yhtään! Rottinki voi olla tosi kaunista kunhan on oikeanlaisessa ympäristössä. Kupariin suhtaudun vähän samoin; meille ei niinkään sovi, mutta sinänsä on ihan hienoa! Messinki on oikeastaan myös kuparia. Siinä on vain sinkkiä seassa eli sullakin on siis kuparia!

    Liked by 1 henkilö

    • Saara sanoo:

      Hei Nuppu, kiitos kommentista, jostain syystä olen unohtanut vastailla näihin.
      No makuasioita kaikki. Messinki jotenkin on alkanut kuitenkin tuntua ihan mukiinmenevältä. Katsotaan kuinka monta vuotta menee kun meille tulla tupsahtaa marmoritaso 😊

      Tykkää

Kommentoi