Etäarkea ja vähän juhlaakin

Elämä muuttui kuin taikaiskusta pari viikkoa sitten. Alkoi sosiaalinen etäisyys kaikista ja kaikesta. Paitsi kodista ja omasta perheestä. Minunlaiselleni introvertille kotoilijalle tämä on toisaalta ollut ihan ok. Ei tarvitse lähteä mihinkään ihmisten ilmoille jollei ole aivan pakko. 

Etäopiskelua

Arjen haasteista ja huolista huolimatta olen osannut arvostaa ainutlaatuista tilaisuutta seurata lapseni koulunkäyntiä ja olla osa sitä päivittäin. Olemme saaneet, alun hankaluuksien jälkeen, koulurutiinit vakiinnutettua ja omat työni teen siinä ohessa ja iltaisin. Hektinen ja haastava kuvio, kuten kaikissa muissakin perheessä. Onneksi isäntä vapauttaa minut kotikouluvelvoitteista vähintään kerran viikossa tekemän omia töitä kunnolla myös päiväsaikaan. 

Pelargoniat heräävät kevääseen

Me olemme siitä onnekkaita, että talossa riittää tilaa ja huoneita. Laajensimme reviiriä jo yläkertaankin ja pystytimme kotikonttorin Pikkuapulaisen uuteen huoneeseen. Sähköjohtoja siellä vielä jonkun aikaa sattuneista syistä roikkuu katosta ja osa yläkertaa kaipaa pienen pientä viimeistelyä, mutta muuten ihan käypä tila näihin hommiin.

Kotikonttori lapsen huoneessa

Ongelma on, että meidän reititin ei yllä joka paikkaan yhtä aikaa.  Tähän täytyy tosissaan paneutua ja keksiä ratkaisu. Tänään oli ensimäinen todellinen ongelma, kun Pikkuapulaisella oli luokan kanssa tapaaminen etänä, minulla samaan aikaan työpalaveri etänä ja isäntä neuvotteli puhelimessa ja tarvitsi samalla tietokonetta. Emme voineet lähteä kauemmaksi toisistamme, koska tietoliikenneyhteydet alkoivat toisessa päässä taloa pätkiä. Nämä ovat pieniä haasteita ja ratkaistavissa, joten emme jää sitä suremaan.

Etäopiskelutyö, omakuva

Yritämme sen sijaan ottaa tästä ajasta kaiken positiivisen irti. Huoli tietysti on läheisten terveydestä ja taloudellisista menetyksistä, mutta koska emme voi asioille mitään tässä vaiheessa, jatkamme omaa elämäämme ja arkea parhaalla mahdollisella tavalla.

Lumettoman talven jälkeen, huhtikuun 2. päivänä

Tänään meillä oli juhlapäivä. Pikkuapulainen täytti vuosia. Pojan syntyessä oli lumimyrsky ja lunta oli tullut aamuun mennessä lähes puoli metriä. Tänään, kahdeksan vuotta myöhemmin, heräsimme myös valkeaan aamuun. Lumettoman talven päätteeksi valkea maa oli aika yllätys. Iltapäiväksi lumi oli jo sulanut ja synttärilahjaksi saatua pyörää päästiin testaamaan typötyhjällä kylän raitilla. 

Uusi pyörä

Pikkuapulaisen sanoin, tänään oli hyvä päivä.

We are keeping social distance and having school at home, work at home, hobbies at home and just about everything at home. We are trying to manage it all. Like all families around the world. Today we celebrated our son’s birthday, studied, worked, tested his new bike in very quiet neighborhood. Like my son said, today was a good day.

Tietoja Saara

Äiti, vaimo ja siivoushullu kirjaa omaksi ilokseen muistiin 50-luvun puutalon mittavaa remonttia ja muutosta. Mukana sisustusta, tuunausta ja pelargonioiden parissa hääräilyä.
Kategoria(t): Elämää, Keittiö, Lapselle, Pihalla, Sisustus Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s