Aula

Talon mieluisin paikka minulle on nykyään yläkerran aula. Jostain syystä en ole ottanut siitä aiemmin kuitenkaan yhtään kuvia. Aula on paikka, jossa tuntuu kuin siellä paistaisi aina aurinko ja on hyvä olla.

Yläkerran aula

Eilen sain peruuntuneen menon vuoksi ylimääräistä aikaa ja inspiraation pitkästä aikaa ottaa kamera kunnolla esille ja haastaa itseni. Ikkunat, kapea tila, vino katto ja kaavelin kulmat ovat melko hankalia kuvattavia. Tuntuu, että en osaa ottaa kuvia, jotka tekisivät oikeutta tilalle.

Retrovalaisin

Mietin, miksi aulassa on minun mielestäni niin hyvä fiilis. Ehkä siksi, että huoneella ei ole mitään varsinaista tarkoitusta. Eli toisin sanoen siellä ei tarvitse miettiä mitään, kunhan vaan kulkee läpi tai oikaisee sohvalle tai lueskelee lepakkotuolissa. Aulassa ei ole kiire eikä tarve tehdä mitään.

Etsinnässä sovan ja seinän väliin sopiva sivupöytä

Toinen syy voipi olla huoneen väritys ja valo. Aulassa ja Pojan huoneessa on muusta talosta poiketen keltaiset lattiat. Ja värikäs tapetti päätyseinällä. Lisäksi joka suunnasta tulviva valo tekee aulasta valoisan ja energisoivan paikan. Valo ja keltainen lattia saavat aikaan vaikutelman kuin aurinko paistaisi sateellakin.

Yksityiskohta kirjakärrystä

Kolmas syy on se, että aulaan ei ole ehtinyt kertyä vielä mitään ylimääräistä tavaraa. Sisustus on vielä melko puutteellinenkin, mutta sitä parempi minun on olla, mitä vähemmän tavaraa on ympärillä.

Kaavelin ikkunat

Aulassa ei ole muuta uutta kuin sohva. Lisäksi etsin vielä jotain sivupöydän tai hyllykön tapaista sohvan ja seinän väliin sekä sohvaan sopivaa pyöreää nahkarahia.

Kirjakärryn hamstrasin roskalavalle menevästä kuormasta vuosia sitten. Se on aulan valmistumiseen asti odottanut sopivaa paikkaa kellarissa.

Elpyneet viherkasvit

Tuossa kirjakärryn päällä kukat viihtyvät erityisesti. Ikkuna on länteen päin. Nämäkin kukat olivat keväällä kaikki poisheittokunnossa, mutta ovat vironneet kärryn päällä. Kilpipiileassa ei ollut enää yhtään lehteäkään jäljellä, mutta päätin vielä kokeilla tätä paikkaa. Toimii.

Lepakkotuoli yläkerran aulassa

Lepakkotuoli on vanha ja matto on entisen asunnon olohuoneen matto – tuollaiset olivat silloin muotia. TV-tason isäntä osti jostain vanhan tavaran kaupasta kympillä, kun oli ajatellut sen sopivan aulaan. Ja niinhän se kokonsa puolesta sopiikin täydellisesti. Koivun värinen olisi ollut parempi, mutta oikeastaan tykkään siitä, että kaikki ei ole ihan niin justiinsa yhteensopivia.

TV-taso

Kissalle tehtiin pakollisesta tolpasta raapimispuu. Se on ollutkin kovassa käytössä ja erinomainen idea. Kissan takana oleva käytävä johtaa makuuhuoneen kaaveliin.

Kissanpäivät

Portaiden kaiteista toinen, L:n muotoinen, oli talossa valmiina. Ei varmaankaan alkuperäinen, epäilisin, että se on tuohon tasanteelle laitettu joskus 70-luvulla. Metalliosat olivat valkoiset, meidän jäljiltä nyt mustat. Toiselta puolelta portaita purettiin seinä pois ja isäntä värkkäsi samanlaisen kaiteen sen tilalle. Kaiteet onnistuivat omasta mielestäni yli odotusten.

Kaiteet

Portaikossa on lattia taas harmaa. Seinäpaneelia en ole raaskinut maalata. Enkä toisaalta tiedä vielä mikä olisi hyvä värikään. Voisihan sen jättää ihan noinkin, se on kaunis sellaisenaan. Hassua, että huomasin paneelien tummentuneet kohdat vasta näistä kuvista. En ollut kiinnittänyt niihin mitään huomiota aiemmin.

Portaikko

Aulan keltainen lattia tuo hauskaa vaihtelua kun koko muun talon lattia on samaa harmaata. Kuvassa näkymästä makuuhuoneesta aulaan näkyy kivasti harmaan ja keltaisen lattian ero. Tunnelmaltaan hyvin erilaiset.

Näkymä makuuhuoneesta aulaan ja portaikkoon

Tällainen aula meille valmistui siis jo puolitoista vuotta sitten. Erityisesti tänään, kun sade ropisee peltikattoon ja kissa kehrää vieressä, aulan sohvalla on kiva lueskella ja ottaa makeat päiväunet.

Aula

Our upstairs lobby is a room without meaning. Maybe that is the reason whi it is my favourite place in the house. It is a place where it feels like sun is shining always. The best place to take a nap.

Tietoja Saara

Äiti, vaimo ja siivoushullu kirjaa omaksi ilokseen muistiin 50-luvun puutalon mittavaa remonttia ja muutosta. Mukana sisustusta, tuunausta ja pelargonioiden parissa hääräilyä.
Kategoria(t): Kisu, Sisäremontti, Sisustus, Tuunausta, Vanhat tavarat Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Aula

  1. Tilat, joissa kuulee sateen ropinan, on parhaita. Sataispa aina 😉 No ei sentään! Etenkin toi portaikko on mun mielestä kaunis ja paneeli on vaan entistä hienompaa kun se ei oo ihan tasaväristä.

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s