Minulta toivottiin että tekisin postauksen siitä miltä meidän sateenvarjojalava näyttää nyt, reilu vuosi istutuksesta. Syksy ja kiireet ovat laskeutuneet tännekin, joten olen viime aikoina ehtinyt ottaa kameraa käteen vasta hämärän laskeuduttua, joten kuvat ovat nyt sitten hämäräkuvia. Kyllä niissä puukin juuri ja juuri näkyy 🙂
Kasvuvauhti ei ole ollut mitenkään supernopea. Mutta ehkä se vähän on saanut pituutta ja tuuheutta oksiin. Korkeuttahan tämä puu ei kasva, kun on vartettu tuolla lailla riippaversioksi. Itse tykkään tästä puusta juuri siksi, että se ei enää kasva korkeutta. Toivottavasti se tuo kuitenkin jatkossa vähän näkösuojaa tuohon etupihalle ja levenee ja tuuhistuu kunnolla.
Eri vuodenaikoinakin puu on oikein viehättävä (talvella, keväällä). Yksi huono puoli tässä puussa kyllä on: kirvat, jotka ilmeisesti ilmestyvät joka kesä, on pakko myrkyttää tai muuten lehdet käpristyvät jo alkukesästä ja kasvu stoppaa siihen.
Kyllä tätä puuta voi suositella sitä harkitseville.
Tuulentupa 
Söpö puu ja teidän talo on kyllä hieno! Mutta ne kirvat…ilmankos viime kesästä tuntui puuttuvan jotain, kun kirvat ei hyökänneet juhannusruusun eikä ruukkuruusunkaan kimppuun. Niille ei taida sopia kylmä alkukesä. En ole muuten väkivaltainen ihminen, mutta suihkiessani kirvoja myrkyllä tunnen sadistista tyydytystä 😦
TykkääTykkää
Luulin tyhmyyksissäni, että pääsisin kirvoista eroon, kun orapihlaja-aita kiskottiin kaivinkoneella juurineen pois. Mutta ei! Sateenvarjojalavaan ne ilmestyivät. Melkein myöhästyin myrkkyjeni kanssa. Pahuksen kirvat!
TykkääTykkää