Tonttuovi

Aiempina vuosina etuoviamme on joulun aikaan koristanut äitini tekemät mustikanvarpukranssit. Tänä vuonna äidilläni on niin paljon muuta puuhaa, että päätin värkätä kranssit oviin itse. Ei kai se voi kovin vaikeaa olla.

Ehkäpä neuvojen ja ohjeiden kaivaminen ennalta olisi hiukan auttanut asiaa. Kunhan lähdin vain tekemään.

Isäntä taitteli minulle rautatangosta pohjat. Aika ruosteisia olivat, mutta teippasin ne lopuksi nurjalta puolelta piiloon, etten pilaa ovia ruosteella.

Meillä on tien vieressä kymmeniä metrejä tuija-aitaa, joka kaipaa jatkuvasti leikkaamista. En saa sitä koskaan kerralla siistittyä ja niin tänäkin vuonna. Aita on nytkin vain puoliksi siistitty. Eli hyvä vaan, jos siitä saa napsittua ylimääräisiä pois. Pakkasista huolimatta kävin napsimassa parin metrin matkalta latvuksia ja ajattelin, että enköhän minä nyt pari kranssia osaa tehdä.

Kyllä nämä ekoiksi tekeleiksi kelpaavat. Halusin yksinkertaiset, koruttomat kranssit ja sellaiset sain. Sitä saa, mitä itse tekee. No, huomaan kyllä nyt puutteita, rautalanka pilkistelee sieltä täältä ja kranssit olisivat voineet olla hitusen tuuheammat. Ensi kerralla osaan sitten taas paremmin.

Etuovet muistuttavatkin nyt kovasti tonttuovea. Ja tuija-aidan havut ovat päätyneet koristamaan muutenkin taloa, yksi oksakin jo riittää sisällä tuomaan joulutunnelmaa.

Tonttuovien takana on tehty myös muita tonttujen töitä.

Paketoin useamman paketin hyväntekeväisyyteen 3-12 vuotiaille lapsille. Meille on vuosien varrella kertynyt avaamattomia paketteja legoja, leimasimia, puuhakortteja ja muuta vastaavaa. Poika on esimerkiksi saanut lahjaksi kaksi samanlaista legopakettia tai kaverisynttäreille meno on saattanut peruuntua sairastumisen vuoksi. Joka tapauksessa lahjoitettavia paketteja tuli kiva määrä ja vein ne paikalliseen lahjakeräykseen.

Joulufiilis alkaa pikkuhiljaa hiipiä taloon.

Searching for Christmas spirit. I wrapped up some gifts to children age 3-12, charity. And made couple of wreaths for our front doors. Feeling Christmas already.