Vähän villiintynyt

Kuulin muutama vuosi sitten naapurin tytön kysyvän pojaltani, että miksi teidän äiti on aina noin tarkka. Silloin jo ajattelin, että ehkä pitäisi vähän hellittää. Että miksipä tosiaan?

Olen sen jälkeen omasta mielestäni vähän hellittänytkin ja nyt ihan tietoisesti opetellut rennompaa otetta sekä sisällä että ulkona. Ei kaiken kai aina tarvitse olla ihan justiinsa!

Vaan minkäpä sitä itselleen mahtaa. Vaikeaa on olla pyyhkimättä joka ikinen kerta leivän muruja tai kitkeä tielle osunutta rikkaruohoa.

Kiire ja ajanpuute ovat sopivasti auttaneet minua tässä epätarkkuusprojektissa. Yritän katsoa muualle kuin keskeneräisyyksiin ja löytää kauneutta villiintyneestäkin pihasta. Luulen, että alan pikku hiljaa oppia. Raparperikin on saanut kukkia ihan rauhassa. Ja komea kukka onkin! Ensi kesänä sitten varmaan vähän vaatimattomampi sato. Eikä se kyllä haittaa yhtään!

Tänään puuhastelin pienoisesti villiintyneessä pihassani ja ajattelin, että ei tässä mihinkään kiire ole, teen sen mikä huvittaa ja jaksan. Ja oli kivaa! Ei ollut stressi niskassa, että pitäisi ehtiä tuo, tuo ja vielä tuokin.

Pionit ovat vielä pystyssä, vaikka tänä kesänä en ole asetellut niihin mitään tukia. Jos kaatuvat, leikkaan ne maljakkoon.

Nautiskellessani kiireettömyydestä, nurmikko jäi ajamatta. Pitää varmaan tilata ensi viikonlopuksi niittokone, koska sitä ennen en taida ehtiä nurmikonleikkuupuuhiin. Iloitsen silti siitä, että nurmikko pitkän kuivan ja kuuman jakson jälkeen ylipäätään kasvaa. Moni muukin asia jäi, mutta hei, yllättäen se ei haittakaan minua. Olen siis oppinut jotain!

Yksi aikakausi on pojan kanssa takana. Poika on tainnut kasvaa hiekkalaatikon lisäksi myös puumajasta ulos. Mietittiin isännän kanssa, että hiekkalaatikon tilalle laajennetaan vähän alapihan patiota. Mutta mitä tehdään tälle puumajalle? Ideoita?

Puumajan alla on sellainen hassu ja hassussa paikassa oleva kukkapenkki, jota olen yrittänyt hävittää jo useamman vuoden. Osittain olen saanutkin sitä pienennettyä, mutta vielä siinä on hävitettävää. En vain raaski dumpata kaikkia kukkia kompostiinkaan, niille pitää ensin keksiä paikka. Joten hidasta on. Näitä arovuokkoja on äärettömän vaikea saada juurineen maasta ja siirrettyä. Varsinkin villiintyneestä kukkapenkistä, missä kaikki on sikin sokin. Niitä vähän tänään yritin varovasti siirtää.

Minulla on vielä tuleva viikko töitä, sen jälkeen kuukausi lomaa. Mukavaa kiireetöntä viikkoa teille, olitte sitten lomalla tai töissä!