Tänään alkoi minun kevät. Otin kottikärryt ja haravan esiin. En ehtinyt olla pihalla kuin pari tuntia, mutta kyllä oli ihanaa!
Meidän piha on ihan hirveässä kunnossa. Tänä keväänä on alapihalle muodostunut lampi ja vesi on vallannut puolet meidän ulkotallistakin. Risuja on kaikki paikat täynnä ja yksi valtava männyn oksakin on tullut alas – onneksi ei talon, eikä terassin päälle. Terassi on vinossa, koska yksi kulma näyttää routineen pahasti, peurat ovat syöneet meidän tuija-aidan koko matkalta n. 120 sentin korkeudelle – on aika säälittävän näköinen. Ja peuran ja jäniksen skeidaa on paikka paikoin läjittäin. Jänisten ja peurojen ruuaksi näyttää kelvanneen kaikki muukin, minkä ympärillä ei ollut verkkoa.
Eipä mitään, ei katsota vielä muuta pihaa. Tuli kuitenkin hyvä mieli, kun vähän sain yläpihaa siivottua ja laitettua narsissit ruukkuihin portaille. Ne pitää olla, vaikka puoli pihaa on vielä lumen peitossa. Kevään ensimmäiset kukat.
Kylläpä oli virkistävä päivä! Mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille seuraajille!
Instassa jo vähän näytinkin tulevia puuhia remppakaksiolla. Asiat ovat sen verran vielä kesken, että vielä ei olla päästy tositoimiin, ainoastaan suunniteltu ja valmisteltu maalaushommia. Asunto on kutakuinkin tyhjä, mutta jotain pientä sieltä on vielä kulkeutunut kiertoon tai roskiin.
Ei sentään silti ihan kaikkia roskiin. Mattopiiska pelastettiin purettavasta siivouskomerosta ja kotiin tullessani ripustin sen vieraseteisen naulakkoon. Näytti siinä niin kivalta, että ei sitä meidänkään siivouskomeroon enää kannata piilottaa.
Ennen ei kaikki ollut paremmin eikä helpompaa. Mutta jestas sentään! Oli kyllä kauniimpaa. Arkinen siivousvälinekin, mattopiiska, on kuin taideteos.
Rottinkinen mattopiiska vieraseteisen naulakossa, kulkureitillä ylös tai alas, hautautuu välillä kaikenlaisen romppeen alle. Rompe on kuitenkin aina väliaikaista – menossa yläkertaan tai alakertaan. Tänään siirtelin tavarat määränpäihinsä ja mattopiiska sai tilaa ympärilleen.
Haastoin perheen syömään hedelmän päivässä. Sekin kuulostaa vähän vähäiseltä, mutta nyt on tultu siihen pisteeseen, että ruokatottumuksia on muutettava tai ainakin vähän hiottava.
Arki soljuu ohi niin kovalla vauhdilla, että kovinkaan paljoa ei ehdi kiinnittää huomiota siihen mitä syö.
Usein mennään sieltä missä aita on matalin. Siihen on ehkä vaikea saada muutosta arjen kiireissä, mutta yritetään nyt jotain pientä kuitenkin. Eli ”hedelmä päivässä” -haaste on perheelle asetettu.
Mukavaa viikkoa kaikille!
One fruit a day. It is hard to eat healthy during week with busy schedule. I challenged my family to eat at least one fruit every day. Lets start from a small effort.
Äitini peri tätinsä irtaimiston ja on pikkuhiljaa pari kuukautta tyhjentänyt asuntoa. Vaikka on kyse vain kaksiosta, on sen tyhjentämisessä ollut valtava urakka. Sukulaisille ja tuttaville on tarjottu mahdollisuus käydä katsomassa haluamiaan tavaroita. Itse olin ajatellut, että me emme tarvitse mitään, antaa muiden valita haluamansa.
Tavaran kierrättäminen on kuitenkin nykyään ilmeisen hankalaa. Se mikä on toiselle aarre, ei kelpaa toiselle. Makuja on monenlaisia ja yllätykseni oli suuri, kun viimeisten joukossa kävimme asunnolla katsomassa. Paljon oli kaikenlaista jäljellä.
Äitiä auttaakseni, keräsin muutamia kirjoja muistoksi tädistä. Kirjoja Karjalasta tietenkin. Sieltähän sukuni juuret ovat pääosin kotoisin. Lisäksi otin yhden mielenkiintoisen maljakon ja totesin, että me ei tosiaankaan tarvita mitään.
Äitini osoitteli kalusteita, että eikö olisi tarvetta? Ja pikkuhiljaa alkoi päässäni raksuttaa, että olenhan etsinyt yläkertaan jotain laskutason tapaista sohvan viereen. Ostin kesällä itselleni synttärilahjaksi oranssin valaisimen (mitäpä muutakaan!) ja olin visioinut sen yläkerran aulan nurkkaan. Ongelma vaan, että sille ei ollut alustaa. Nyt löytyi siihen juuri sopiva kaappi!
Ja mahtuisihan aulaan varmasti saman sävyinen pöytäryhmäkin. Todennäköisesti ostettu joskus yhtenä kokonaisuutena, koska ovat maalipinnaltaan yhtenevät.
Yläkertahan oli kalustettu vähintäänkin niukasti kaikenlaisilla sekalaisilla jutuilla, mitä jo omasta takaa on ollut. Sohva on ainoa uutena ostettu kaluste koko yläkerrassa. Olin tosin aina ajatellut haluavani yläkerran aulaan Artekin kalusteita tai lakattua koivupintaa. Kumpaakaan nämä eivät ole, mutta eivät onneksi ihan valkoisiakaan, vaan vaalean harmaat kalusteet. Kaikki erityisen hyvässä kunnossa.
Yläkerran aulaanhan kalusteet solahtivat kuin olisivat aina olleet siellä. Pöytään ei tuohon vinokaton alle mahdu kovin pitkä henkilö istumaan, mutta sitä voi tarvittaessa vetää vähän keskemmälle, jolloin siinä ihan hyvin pystyy pelaamaan vaikkapa lautapelejä. Pöytään kuuluu vielä jatkopalakin, joten sitä voi käyttää isommankin porukan kanssa. Tai isompien juhlien aikaan siirtää sopivampaan paikkaan kahvipöydäksi.
Koristetyynyt korissa ovat muuten myös äitini tädiltä. Ne olen saanut tädiltä jo vuosia sitten. Värien ystävänä hän olisi nyt tyytyväinen tähän aulan värikkääseen sisustukseen.
Taimi-täti ❤
New old furniture in upstairs lobby. And my orange birthday lamp.
Saimme hakea yhdestä tyhjennettävästä asunnosta muille kelpaamattomia kalusteita ja pientavaraa. Parista kalusteesta kerron myöhemmin lisää ja pientavarat olivat lähinnä pari maljakkoa ja kirjaa muistoksi. Lähtöhetkellä isäntä tarttui vielä nurkassa, muiden tavaroiden takana, piileksivään pieneen jakkaraan ja kantoi sen autoon.
Vähän mietin, että mitäköhän nyt tuotakin, mutta koska jakkara puhutteli isäntää, olihan sille annettava mahdollisuus.
Tuumasin, että isäntä saa hioa, minä maalaan.
Ajattelin lakata jalat ja maalata istuinosan. Kotoa löytyi vain venelakkaa, joten sillä sitten lakkasin. Kai se yhtä hyvin kelpaa jakkaraan kuin veneeseenkin? Lakka ei tasoittanut jakkaran jalkojen tummentumia, joten peitin lopulta myös ne maalilla.
Maalikin löytyi omasta takaa. Petrolinsinistä oli kellarissa puoli purkillista jäänyt eteisen patterin maalausprojektista. Hyvä, että sillekin tuli nyt käyttöä!
Lakkasin jalat siis venelakalla kolmeen kertaan ja maalasin sinisellä myös kolmeen kertaan. Ainakin meidän Siiri tykkää lopputuloksesta ja meinasi omia koko jakkaran.
Ihan soma pikku jakkara tästä tuli ja toimii vieraseteisen patterin parina oikein kivasti. Oikeastaan talvehtivan pelargonian alle olikin tarve saada juuri tuollainen jakkara.
We found this sad stool and tried to save it. Actually it turned out pretty good. Cute little chair for a cat or a Pelargonium.
Tuulentupa 