Väärinpäin joulu

Aattoaamuna heräsin isännän töniessä minua hereille, että jokin soi keittiössä. Silmät sikkurassa hiipparoin katsomaan ja isännän itsensä (!) puhelin siellä herätti meitä klo 5.40. Vaikka hetkeksi palasinkin sänkyyn, nousin tapojeni mukaisesti aikaisin laittamaan jouluaaton aamupalaa. Koska tänä vuonna emme päässeet siskoni perinteiselle riisipuurolle, ajattelin itse tekaista puuron aamuksi. Olin ostanut valmiiksi tummaa puuroriisiä. Jo sitä keitellessä haistoin, että riiseistä lehahti mullan, sellaisen maakellarin haju. En luottanut vaistooni enkä nenääni ja keittelin kuitenkin puuron loppuun. Syömättä se jäi, maku oli sama kuin hajukin. Eipä mitään. Joulu on joulu ilman riisipuuroakin.

Siinä samalla tein sinappihunnun kinkkuun. Tosin tohkeissani unohdin korppujauhot kokonaan. Levitin vain sinapit ja vähän sokeria ja laitoin kinkun uuniin. Siitä tuli kyllä silti ihan vakuuttavan näköinen kinkku ja kelvannut on näinkin, joten mitäpä me korppujauhoista.

Ystäväperheeltä tuli viesti, että tonttu on käväissyt meidän postilaatikolla. Ihmeteltiin siinä aamupalalla, että milläköhän laatikolla tontut olivat käyneet, kun meidän laatikossa oli vain Aamulehti.

Viritin enkelikellon kilisemään ja luomaan joulutunnelmaa. Siinä kahvitellessa katseltiin kun enkelit menivät takaperin ympyrää ja naureskeltiin porukalla, että meillä on ”väärinpäin jouluaatto” kun enkelit lentävät takaperin eivätkä tontutkaan löydä meidän osoitteeseen.

Aamupalan jälkeen ajateltiin Pikkuapulaisen kanssa, että pipareita täytyy saada lisää. Ensimmäinen satsi tuli joutuisasti ja mallikkaasti, toinen paloi karrelle. Luonnollisesti. Olihan meillä ”väärinpäin jouluaatto”.

Onneksi meillä on myös huolehtivaisia naapureita! Tarkkaavainen naapuri huomasi katuojassa tavallista kosteampaa tähän aikaan vuodesta ja käytiin sitä ihmettelemässä. Meidän viemärikaivo oli täyttynyt ja tulvinut yli. Mitään vikaa siinä ei onneksi ollut, putsauksen yhteydessä oli manuaalityhjennys jäänyt päälle eikä toiminutkaan automaatisti. Itse emme todennäköisesti olisi huomanneet yhtään mitään ja olisi voinut tulla isompikin vahinko.

Koska oli väärinpäin jouluaatto, amarylliksetkään eivät kukkineet vielä aatoksi – eikä joulupäiväksi. Ehkä tapaninpäiväksi.

Pukki kuitenkin löysi illalla oikeaan osoitteeseen ja saattelimme onnellisen ja umpiväsyneen pojan nukkumaan uusien lakanoiden ja peittojen väliin. Isännän kanssa rentouduimme vielä katsomalla Raskasta joulua -konserttia juustolautasen ja viinin kera. Oltiin kovasti tyytyväisiä kun TV ei hajonnut eikä viini ollut pilaantunutta.

Passitin isännän hakemaan vielä tontun tuliaiset muutaman postilaatikon päästä, kun selvisi missä ne olivat. Siellähän ne, edelleen hyvässä tallessa. Kiitos tontulle ❤

We had quite an interesting day yesterday. Nothing worked like it was supposed to. Our porridge rice was spoiled, we burned half of our gingerbreads, angels were flying backwards and Christmas elves couldn’t find our mailbox. Luckily we have good neighbours, who noticed that our cesspool was flooding and we avoided bigger problems. After all, it was a good day and even Santa found us.