Pikkuapulaisen päiväkodissa vietettiin viime viikolla perinnepäivää ja pojan mukaan sai laittaa vanhan ensineen tai lelun. Mietittiin siinä sitten, että meillähän tuota rojua on vaikka kuinka, mutta mitä niistä voisi antaa lasten käsiin kokonaiseksi päiväksi.
Muistin että meillä on laatikollinen aarteita kellarissa pakattuna yläkerran remontin alta pois. Löysin Pikkuapulaisen matkaan vanhan pienen helmitaulun. Sen uskalsi sentään antaa päiväkotiin ihmeteltäväksi.
Tästä innostuneena kaivelimme muitakin vanhoja esineitä loppuviikosta esille. Pikkuapulainen löysi ruokahuoneen arkusta nipun vanhoja avaimia. Niistäkös se ilo irtosi. Niillä on availtu kaikenlaista, aseteltu järjestykseen, etsitty niihin sopivaa lukkoa ja leikitty ties mitä.
Sainpa minäkin avaimista ajatuksen. Vanha suosikkikoruni meni taannoin rikki ja siitä jäi hyvä ketju, jonka otin nyt käyttöön. Yksi avaimista on nyt uusi lempikoruni! Aika siisti, vai mitä!
Old items. Abacus and keys. I used an old key to and turn it into a necklace. Nice, isn’t it!
Mikä kestää lasten käsissä päivän ehjänä…siinäpä kysymys! 😉 Meillä on mm. mun isän vanha nalle 30-luvulta, jonka nimi on nykyisin Melkein Päätön Nalle, koska se todella on sellainen. Siihen ei saa lapset kuin sormella hipaista tarkan valvonnan alaisena.
Joo, tuli kiva kaulakoru! Tosin tulee vähän jokin abbedissa (tai vanginvartija) mieleen. Mutta siis on se oikeasti hieno, älä välitä mun mielleyhtymistä! 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Oh no! Vanginvartija voisin vielä olla, mutta abbedissa! Ehkä se tosiaan näyttää siltä. Täytyypä olla varovainen minkälaisen vaatteen kanssa avainta pitää, ei ainakaan mikään musta kaapumainen vaate. Laitoin avaimen kuitenkin tänäänkin kaulaan kotoa lähtiessä, vähän niin kuin lapsena – kotiavain kaulassa 🙂
TykkääTykkää