Etupihan kukkapenkki vanhan ja uuden puolen kulmauksessa on kaivannut jotain korkeampaa kasvia tuomaan penkkiin elävyyttä ja tasoeroja.
Mietin pitkään, mitä siihen keksisi. Mitään puuta tai pensasta en tuohon talon viereen halunnut, enkä voinut itse asiassa harkitakaan, koska istutussyvyys ei ehkä siihen riittäisi.
Viime kesän lopulla törmäsin taimimyymälässä surullisen näköisiin, nuupahtaneisiin kärhöihin, jotka olivat myynnissä puoli-ilmaiseksi. Toisen esittelylappusesta näin heti, että virotessaan se saattaisi olla valkoisine kukkineen hieno.
En muistanut katsoa mitä kärhölajiketta ostin. Olisi tietysti kiva tietää, mitä on pihaansa istuttanut. Nyt kun kärhö ensimmäistä kertaa kukkii, olen googlettamalla tullut siihen johtopäätökseen, että se saattaisi olla mantsuriankärhö. Korjatkaa, jos olen väärässä.
Toinen kärhöistä oli ihan tuuriostos, siitä ei pystynyt mistään päättelemään millaisia, tai minkä värisiä kukkia siihen tulisi. Sen nimestä tai lajista puhumattakaan. Lehdet näyttivät kuitenkin alppikärhön lehdiltä, joten otin riskin. On se sitten mikä tahansa, tällaiset kukat siihen keväällä tulivat:
Kärhö yksistään ei riitä saamaan kukkapenkkiin näyttävyyttä, vaan tarvitaan tietysti tuki. Mietiskelin tukiasiaa ääneen isännälle aina kun istahdimme patiolle, kukkapenkkiä vastapäätä, kahvittelemaan. Mitkään kaupoissa olevat eivät tietystikään kelvanneet. Kärhöt kasvoivatkin loppukesän ja syksyn laossa kukkapenkissä.
Jaarittelin tuesta ja siitä millainen sen pitäisi olla säännöllisesti. Äitenpäivänä sitten sainkin hienon tuen kärhöilleni. Isäntä varmaan ajatteli, että tuo jaanaaminen on saatava loppumaan. Hyvin on isäntä suunnitelmiani ja ajatuksiani lukenut, vaikka luulin, ettei ollut kuunnellut minua ollenkaan. Sain aivan täydellisen kokoisen ja näköisen kehikon. Nyt juhannuksen tienoilla, kärhöt ovat jo kivasti alkaneet kiivetä kehikkoa ylöspäin.
Istutin molemmat kärhöt rohkeasti kiipeämään samaa tukea pitkin. Katsotaan kuinka tässä käy, eläisivätköhän nämä kaksi sulassa sovussa samassa osoitteessa. Ainakin ne kukkivat eri aikaan. Toinen jo toukokuulla ja toinen juhannuksesta eteenpäin.
Tätä postausta tehdässä luin kärhöjen leikkausohjeita, ja jäin miettimään, että saatan kuitenkin harkita siirtäväni mantsuriankärhön (jos se nyt siis on sellainen) muualle. Se kun pitäisi leikata vuosittain aika matalaksi ja alppikärhöä (jos tuo toinen siis on alppikärhö) puolestaan ei käsittääkseni pitäisi leikata juuri lainkaan. Jos nämä kaksi sotkeutuvat ja kietoutuvat toisiinsa, voi tätä ohjetta olla hiukan hankala noudattaa. Hmm?
I needed something bigger and higher to my flowerbed. By the end of last summer I found two very sad looking clematis from plant store and did not know at all how they would look like or what species they are. I took my chances with cheap buyings and look how they turned out! My husband made this wonderful support for clematis as a Mothers day gift after I had been talking about it constantly almost a year. And I thought he was not listening!
Tuulentupa 