Syreenit ja Veljekset

Täällä on ollut aivan hirvittävän tuulinen viikonloppu. Siis ihan kirjaimellisesti. Jos olisi seissyt etupihalla pidempään, olisi tukka lähtenyt päästä.

Vaalimani suklaakosmokset ovat kärsineet tuulesta ja katkeilleet jonkun verran, mutta muuten onneksi säästyttiin isommilta vahingoilta. Lauantai-iltana tiirailimme kyllä huolestuneina ikkunasta, peläten kaatuuko yhtään puuta ympäristöstä. Ei onneksi kaatunut vaikka lähitienoilla on tiettävästi useampi puu mennyt nurin.

Ehdin perjantai-iltana käydä pihalla käyskentelemässä ja kerätä syreeneistä kimpun. Sen jälkeen pihalle ei juuri ole ollut asiaa, ennen kuin vasta nyt sunnuntai-iltana, tuuli tyyntyi yhtä äkisti kuin alkoikin. Pelkäsin, että syreenien kukat ovat mennyttä tuulen jäljiltä, mutta siellä ne näyttävät pensaissa edelleen olevan.

Nämä ovat niin ihania! Oikeat vanhan ajan tuoksuvat ja posliinisen kauniit kukat. Meidän pihassa on sekä sinisiä että valkoisia syreenejä. Ja niin sen kuuluu ollakin. Ennen olin ehdottomampi ja vain valkoisten kannalla, mutta olen muuttanut siinä(kin) asiassa mieltäni. Valkoisetkin näyttävät kauniimmilta kun on sinistä joukossa.

Tarkkasilmäisimmät teistä ehkä huomasitte, että ruokailuhuoneen pöytäliinan virkaa toimittaa tällä kertaa verhot, jotka otin taannoin pois olkkarista. Veljekset näyttää sopivan pöytäliinaksikin. Tosin kuvio on vain yhteen suuntaan oikein päin. En anna sen haitata asiaa.

Palataanpa syreeneihin. Jos minun pitäisi nimetä, mikä on parasta meidän pihassa, se olisi ehdottomasti nämä kauniit syreenipensaat. Ne kuuluvat vanhaan pihaan ja suojelin niitä kaivinkoneelta ihan tosissani muutama vuosi sitten. Pitkään etupihan pensaat olivat aika rujon näköiset, mutta nyt ne ovat upeat ja kukkivat kauniisti.

The best in our garden are Lilacs. They belong to old gardens and look spectacular in June.