Voi yhden kerran!

Etten ihan rumaa sanaa käyttäisi… Ajattelimme kerrankin säästää itseämme ja ottaa asiantuntija avuksi puuhellan ja pönttöuunien kanssa. Näin teimmekin, mutta helpommalla emme kyllä päässeet. Tätä henkilöä suositeltiin meille luotettavalta taholta ja ensitapaamisella vaikutti ihan ok tyypiltä, mutta:

Tämä uunirestauroija lupasi, että uunit tulevat kuntoon parissa päivässä, ei aiheuta pahempaa pölylaskeumaa ja että maalaus hoituu myös asianmukaisilla aineilla. Sovittiin, että tulee kyseisen viikon lopulla aloittelemaan työt. No, ei kuulunut viikon lopulla, joten soittelimme perään – kertoi, että edellisessä hommassa menee pidempään ja lupasi tulla seuraavan viikon keskiviikkoaamuna. Tulikin siinä puolenpäivän kieppeillä ja muurasi puuhellan sisälle sovitut jutut. Piti tulla jatkamaan seuraavana päivänä. Aamupäivällä sain viestin, että on migreenissä, joten se päivä jäi väliin. Yön aikana migreeni muuttui mahataudiksi, ja seuraavakin päivä meni pieleen. Lauantaina töiden piti jatkua ja yritimme saada uunimiestä kiinni jo perjantai-iltana, jotta olisimme voineet suunnitella omia menoja. Vaan ei kuulunut uunimiehestä mitään, kunnes lauantaina yhden kieppeillä mies ilmestyi pihaan. ”Nyt on asiat huonosti, kun kännykästä on sim-kortti mennyt rikki ja automaatti nielaisi pankkikortin.” Olisi muuten mennyt hakemaan aineita meidän toimeksiantoa varten. Soihan meillä tietysti tässä kohtaa hälytyskellot, mutta annoimme rahaa, että saa aineet haettua.

Jännityksellä odotimme, että ilmestyykö mies maanantaina töihin. Tuli puolenpäivän aikaan ja totesi  tullessaan, että hänen varastonsa oli yöllä ryöstetty. Aloitti sitten ensimmäisen luukun puhdistusta. Kävin välillä huolissani katsomassa, kun tuntui, että pölyä ja kaikenlaisia palasia lenteli ympäri huushollia (jossa siis on juuri tehty remontti, uudet maalit ja tapetit). Jouduin kuitenkin lähtemään pojan kanssa neuvolaan. Lähtiessämme uunimies vain kysyi, että olisiko meillä huonompaa imuria, kun hänen imurinsa oli yöllä siis ryöstetty. Ei sitten vetänyt imurilla pölyjä samalla, niin kuin alun perin oli puhe. Kun tulimme neuvolasta kotiin, meitä odotti melkoinen noki/pölylaskeuma ja mustien sormenjälkien rivistö. Siivosin sotkuja neljä tuntia –  kaikki pinnat oli käytävä läpi. Tässä vaiheessa rauhalliselta mieheltäni meinasi mennä hermo ihan kunnolla.

Tiistaina, kun mies taas puolen päivän jälkeen ilmestyi hommiin, otin sotkun puheeksi ja sovimme, että luukut irrotetaan ja viedään hiekkapuhallukseen. Nytkin kysyin, että saako ne irti ilman suurempia pölyjä. Vastaus oli, että saa. Otti saman päivänä puuhellan luukut irti, mutta pönttöuunien luukut jäivät paikoilleen. Ai niin, laittoihan tämä asiantuntija myös pohjamaalin puuhellaan – maali ei kuitenkaan tarttunut siihen, väärää ainetta.

Keskiviikkona tuli viesti, että uunimies on poliisiasemalla. En viitsinyt edes vastata. Tuli kuitenkin torstaina irrottamaan loppuja luukkuja. Kun huomasi, että olin laittanut pojan juuri päiväunille, sanoi, että luukut pitää irrottaa rälläkällä, joten voi mennä tunniksi vakuutusyhtiöön ja tulla sitten takaisin, niin poika ei häiriinny. Kolmen tunnin kuluttua tuli tekstiviesti, ”täällä meneekin koko päivä”.  AARGH!

Perjantaina mies kävi viimeistelemässä uunin sisälle tehdyt muuraukset. Tuli puolen päivän jälkeen ja lähti melkein heti hoitamaan asioita.

Seuraavana maanantaina ei alkanut miehestä kuulua mitään ja epäilin jo, että meidän luukut jäivät sille tielleen. Iltapäivällä tuli viesti ”kaaduin aamulla käden päälle, täytyy mennä röntgeniin”. Soitin miehelleni töihin, enkä meinannut naurultani saada tätä käännettä selvitettyä. No, siinä meni taas pari päivää. Olin jo hiukan nuiva vastauksissani tekstiviesteihin. Loppuviikosta uunimies oli saanut jonkun kaverin mukaansa ja tulivat lopulta irrottamaan loppuja luukkuja. Toivat tuoretta leipää tuliaisiksi. Pelkäsivät kai, että olen ihan hurjana. Aina kun kävin katsomassa, kaveri teki hommia ja maestro puhui puhelimessa. Luukut kuitenkin irtosivat ja miesten jälkeen jäi taas pölyt ja sotkut. Nyt olin kuitenkin suojannut paikkoja vähän paremmin. Siivosin kuitenkin illalla taas pari tuntia. Ai niin, ja maalasihan tämä asiantuntija puuhellan uudelleen, tosin meidän maalilla, jota olimme aiemmin käyttäneet pönttöuuneihin. Jälki oli niin huono, että päätimme, että maalaukset teemme itse. Kunhan nyt vain saisimme luukut paikoilleen.

Mies oli luvannut meille, että luukut puhdistuvat viikonlopun aikana. Maanantai-iltana soittelimme perään: luukkuja ei kuulemma voi tällä kelillä puhaltaa, pitää olla kunnon pakkaset, etteivät ruostu. (???) Siis eikö esim. kesällä voi ollenkaan puhdistaa metallia? Keli ei ollut mitenkään erityisen kostea. Parin päivän kuluttua mieheni laittoi viestin, että otetaan se riski, että luukut ruostuvat. No hyvä, perjantaina uunimies ilmestyi laittamaan luukkuja. Luulimme, että hän asentaa ne vain paikoilleen, mutta grafiitit luukkujen pintaan hän laittoikin meidän keittiössä (toisin kuin oli sovittu). Sitä grafiittipölyä ja mustia sormenjälkiä olikin sitten taas joka paikassa – siivousta illaksi tiedossa. Kun uunimies ilmoitti, että täytyy lähteä hakemaan rautakaupasta pienempiä sokkia, ajattelin, että ei varmaan taas enää nähdä ennen seuraavaa viikkoa. Lähti siis rautakauppaan, mutta tuli minuutin päästä takaisin ja voivotteli, että oli autossa jäänyt valot päälle ja akku tyhjentynyt. Siis, EIKÖ TÄMÄ PAINAJAINEN LOPU KOSKAAN? Siinä sitten kahviteltiin ja odoteltiin kaveria antamaan autoon virtaa.

Ihmeiden aika ei ole ohi: uunimies palasi rautakaupasta ja sai luukut paikoilleen. Halusimme päästä nopeasti tyypistä eroon ja pyysin, että sopii mieheni kanssa maksupuolesta. Olimme onneksi sopineet palkkiosta etukäteen, mutta koska maalaukset jäivät tekemättä, piti siitä vähän neuvotella. Uunimies lupasi tulla lauantaina mieheni töihin sopimaan asioista. Ei näkynyt uunimiestä lauantaina. Ilmestyi sunnuntaina meille ja sanoi, että puhelin oli hukkunut. Saimme asian päätökseen ja otimme illalla konjakit sen kunniaksi.

Parin päivän juttu venyi noin kuukauden pituiseksi episodiksi. Kaikki kyttääminen, siivoaminen ja selvittely oli melkoisen raskasta, kun olimme ajatelleet hemmotella itseämme ottamalla joku muu tekemään tämä homma. Luukuista tuli kuitenkin itse asiassa aika nätit!

Ja tämä tarina on tosi.

Puuhellan luukut ennen

ja jälkeen