Vesille

Yksi perinne on ja pysyy. Vene lasketaan vesille juhannukseksi. Tapahtumassa on usein kyläjuhlan tuntua, kun veneverstaan mökkinaapurit kerääntyvät joukolla antamaan ohjeita ja ihmettelemään tapausta. Kesä toisensa jälkeen. Tänä vuonna yksi pappa juoksi vielä paikalle, kun vene oli jo saatu matkaan.

Tällä kertaa ihmettelijöille oli viihdykettäkin tarjolla kun vene pääsi laskuvaiheessa lipasahtamaan irti köysistä ja tuuli  painoi veneen todella nopeasti irti rannasta. Isäntä siinä hädissään otti rannasta lähimmän soutuveneen ja lähti perään. Soutuveneessä oli onneksi tappi paikoillaan, mutta vain yksi airo! Gondolieeriksi muuttunut isäntä sai sillä veneen kiinni, mutta yhdellä airolla veneen hinaaminen vastatuuleen oli vähän liikaa. Vene oli jo aika kaukana, kun isäntä sai hilattua itsensä veneeseen, kiinnitettyä ”pelastusveneen” perään ja startattua moottorin. Pikkuapulainen jännitti rannalla niin ettei ollut pöksyissään pysyä.

Isäntä  ja ukki pääsivät veneellä matkaan. Minun tehtäväni näissä talkoissa on ollut toimia autokuskina. Niinpä me Pikkuapulaisen kanssa ajoimme mökille odottamaan veneilijöitä tulevaksi. Koska päivämme oli pitkälti odottelua, siinä ehti aikansa kuluksi kuvailemaan voikukan puhallusta, apiloita ja alppiruusuja…

Tällaisen vanhan veneen kanssa voi sattua mitä vaan (meripelastusseura on hinannut meidät satamaan kerran, potkuri on tippunut järven pohjamutiin kerran, öljy- ja pakoputkiongelmia on ollut useasti…), joten kesän ensimmäinen onnistunut matka on aina pienten hömpsyjen arvoinen. Kahvihetki veneessä onnistuneen laskun jälkeen kuuluu parhaisiin kesämuistoihin.

Tämä oli hyvä aloitus juhannusviikolle.

We bring our boat to the lake always by midsummer. It’s a small happening for the neighbours and of course to ourselves.