Älyvapaa ratkaisu?

Ongelmahuone on edelleenkin ogelma, mutta valoa kohti mennään. Ehkä. Olohuoneen pimeyttä yritin tällä kertaa loiventaa valkoisella matolla.

Olen siinä mielessä onnekas, että äitini sattuu rakastamaan matonkuteiden leikkaamista ja mattojen kutomista. Ei tarvinnut kuin vihjata, että haluaisin kokeilla valkoista mattoa, jossa olisi tosi tukevat mustat loimet.

Äiti kiikutti tänne uuden maton jo huhtikuulla. Kuitenkin vasta nyt lomalla uusi kesämatto pääsi lattialle. Vaikka loimet eivät olekaan niin tukevat kuin olin ajattellut, matto on aivan ihana! Räsymatot ovat minun juttu. Ne ovat kevyesti liikuteltavia, helposti pestäviä, eivät pölise määräänsä enempää, eivätkä ole niin vakavasti otettavia muutenkaan.

Mutta että valkoinen matto! Voiko enää pöllömpää kokeilua olla 5-vuotiaan pojan valtakunnassa, jossa hän ja leikkikaverit viipottavat päivittäin! Ei todellakaan voi. Ihan(an) älyvapaa ratkaisu.

Olkkarissa näyttää nyt kuitenkin kivan raikkaalta ja pitkästä aikaa sisustuskärpänenkin vähän puraisi. Seuraavaksi sohva, sohvapöytä, kattolamppu, muuta valaistusta… ja uudelleen verhoillut vintage tuolit. Suunnitelmia ja haaveita olisi, aikaa ei lainkaan.

Olohuoneen pimeydestä kertoo sekin, että nämä kuvat on otettu ilta-auringon valossa noin kymmeneltä illalla. Se on ainoa aika kesälläkään, kun huoneeseen tulee valoa. Jalusta olisi pitänyt hakea, mutta valoisa hetki olisi siinä ajassa mennyt ohi. Näihin kuviin on tyydyttävä.

Pikkuhiljaa tämä tästä.

Trying a new rug that my mom made in the living room. White! Not very sensible solution in the house with five-year-old boy and his friends running around every day. This rag rug makes living room little bit brighter so it may stay there for a while.