Syyskeittiö

Tämä syksy meneekin minulla pääosin sisätiloissa jalkapuolena. Eipä mitään, syksystä voi nauttia näinkin. Vaikka myönnänkin, että pitää hiukan tsempata, ettei näkisi niin vaivaa pihan risuista ja neulasista tai kesken jääneestä kukkapenkistä. Eihän piha muutenkaan koskaan valmiiksi tule.

No, sattuneista syistä olen viettänyt paljon aikaa keittiössä ja kuvannut keittiön syksyä kun ulkomaailman syksyn seuraaminen jää vähemmälle.

Keittiöremontista on pian neljä vuotta ja viimeistään nyt voidaan varmaan todeta, että siinä onnistuttiin hyvin. Kaikesta kiireestä ja säätämisestä huolimatta.

Keittiö on Tuulentuvan hermokeskus. Kirjaimellisestikin. Se on nimittäin keskellä taloa ja kaikki tiet vievät keittiöön. Sinne tulee ovet molemmista kamareista ja toisesta eteisestä. Keittiössä viihdytään: en meinaa muistaa kutsua vieraita koskaan olohuoneeseen asti, kun keittiössäkin on ihan mukavaa.

Tässä talossa ei juuri ollut mitään alkuperäistä jäljellä edellisten remontoijien jäljiltä. Keittiössä ainutta alkuperäistä edustaa puuhella. Alkuperäistä keittiötä en osannut lähteä jäljittelemään ja koska keittiö on yhdistetty kahdesta keittiöstä ja näin ollen melko suuri ja hankalan mallinen kolmine ovineen, päädyin päinvastaiseen ratkaisuun, eli täysin moderniin keittiöön. Modernit kaapit selkeyttä tuomaan, mutta kuitenkin 50-luvun tapetti, puulattiat ja retro-jääkaappi.

50-lukua keittiössä edustavat myöskin irtokalusteet. Vanha harmaa liinavaatekaappi kulmassa ja mustaksi maalattu ruokapöytä (joka ei kyllä kuvassa pöytäliinan vuoksi näy kunnolla, mutta syksyinen aamuaurinko on kuitenkin ihana).

Jälkeenpäin ajatellen aika rohkea ratkaisu. Silloin ajatus tuntui hyvältä ja itse olen toistaiseksi tykännytkin tosi paljon. Muullahan ei oikeasti ole väliäkään.

Toimivuuden kannalta heikko kohta on jääkaappi. Niin kaunis ja tyylikäs katsella, mutta ei niin kovin käytännöllinen ja hiukan liian pieni. Lisäksi musta, kiiltävä pinta ei sovi siivousfriikille. Kaikki pienet (ja isommatkin) sormenjäljet näkyvät siinä niin kovin hyvin.

Mikrosementti allasseinällä ja puuhellan muurissa on ollut onnistunut juttu. Väri oli hiukan ruskeampi kuin olin ajatellut, mutta siihen on silmä tottunut. Neljän vuoden käytön jälkeen seinä on edelleen todella siisti. Kuumaa rasvaa se ei ilmeisesti ihan täysin kestä, sillä muutama pieni rasvajälki hellan kohdalle on tullut.

Valkoinen, ohut Corian-taso on ollut ihana. Helppo huoltaa ja pitää puhtaana. Ja niin raikas. Pieni särö tuli altaan reunaan, kun isännältä tipahti siihen raskas astia kaapista. Tason toimittanut firma korjasi sen takuutyönä vaikka syy oli meidän. No, sen verran arvokas taso oli, että hyvä kun saatiin takuuseen. Tämän tason hyvä puoli onkin se, että sitä pystyy paikkaamaan ja korjailemaan, jos jotain sattuu. Ja korjausjäljen saa saumattomaksi.

Toinen ylpeydenaiheeni on pitkään harkitsemani String-hylly kulmauksessa. Siihen en ole kyllästynyt, vaikka lähes jokaisesta blogikodista löytyy myös sellainen. Hylly on juuri sopivan kokoinen, laadukas ja toimiva. Onneksi hoksasin, että String-hylly tuohon sopii, ennenkuin rupesimme tekemään mitään omia virityksiä.

Ja vaikka ilma olisikin välillä sateisen syksyinen, niin pelargoniat jaksavat ilahduttaa keittiön ikkunan takana vaikka syyskuukin jo vaihtui lokakuuksi.

Syksyn keittiössä viimeistelee Pikkuapulaisen päiväkodissa tekemä auringonkukka jääkaapin kyljessä.

Syksyisen värikästä lokakuuta kaikille syksyfaneille!

Autumn in the kitchen. Colourful October to you all!